tiistai 30. tammikuuta 2018

Meidän keittiö on tuotannossa (kääk)

Meidän keittiö on lyöty lukkoon jo viime elokuussa, mutta tajusin juuri että mitään lopullisia suunnitelmia ei ole esitelty blogin puolella. Korjataanpas tilanne pikaisesti. Valinta osui siis Noblessan keittiöön, kuten arvelinkin jo kesällä. Noblessan lisäksi kilpailutimme Keittiömaailman, Kvikin ja Nixi-keittiön.  Palvelu toimi hyvin sutjakkaasti ja ystävällisesti Noblessalla. Heiltä sai parhaat 3D kuvat (vai onko nuo edes 3D kuvia??) , joka muuten itselle ainakin on valtavan tärkeä. Niiden avulla on niin paljon helpompi "nähdä" keittiö ja saada varmuutta valintaan. Meille kun vetimetön keittiö oli ehdoton niin testasin tarkasti kaikkien vetimettömien kaapistojen mekanismin ja mielestäni Noblessan oli kevyin käyttää ja ulkonäöllisesti paras. Valinta oli siis harvinaisen helppo.

Nyt keittiö on Noblessan toimesta käyty mittaamassa ja sen myötä keittiö siirtyy tuotantoon. Positiivisia uutisia, keittiö mahtuu hyvin ja mitään mittavirhepaholaisia ei ole käynyt.  Kuten kirjoitin päätös on tehty jo puoli vuotta sitten ja sille en ole ajatustakaan oikein uhrannut sen jälkeen. Kun nyt sitten täysin puskista iskee ihme ahdistus, kun keittiö meni tuotantoon. Entä jos keittiö ei näytäkään hyvältä? Lähinnä paniikki koskee välitilan materiaalia. Mitä jos ei se sovikaan viereisen ikkunaseinän maalipinnan kanssa yhteen? Ne kun ovat läheisessä kosketuksessa. Välitilan levyä emme nyt kuitenkaan lähde perumaan vaan pystymme itse paikan päällä tekemään muutoksia, jos ei se miellytäkään. Jatketaan tämän ihmettelemistä siis keittiön saavuttua.

Alhaalla meidän keittiön hinnat lueteltuna. En edes kehtaa paljastaa kuinka pielessä meidän budjetointi oli keittiön osalta, mutta pahasti pielessä. Ei jotenkin osattu hahmottaa budjetointivaiheessa kuinka iso keittiö meille tulee. Saareke on jo lähes 2,5 metriä leveä. Kodinkoneet (niistä lisää täällä) ovat myös hivutettu ehkä hieman laadukkaampiin alkuperäisestä suunnitelmasta. Mutta kaikista suurin budjetin ylitys tuli kyllä Savon liesituulettimen kohdalla. Tuo kahden tonnin lähtöhinta saa vieläkin haukkomaan henkeä. Joudutaan varmaan näkkileipädieetille sen vuoksi, joten se toivottavasti tulee olemaan hintansa väärti. 

Keittiön hinta 11 000 euroa
Hinta sisältää kaikki kalusteet, kivitason, altaan, tapwellin hanan, led-valaistuksen, kivitason asennuksen sekä kalusteiden sisäänkannon. Asennamme keittiön itse, pl. kivitaso

Keittiön kodinkoneet 10 736 euroa
Hinta sisältää Festivon jääpakastinkaapin, viinikaapin, AEG:n erillisuunin, compact-uunin (mikro ja uuni), integroidun astianpesukoneen, induktiotason, kaasutason sekä Savon kattomallisen liesituulettimen

Kuvat: Noblessa
Kuvista poiketen kodinkoneet tulevat olemaan koko mustia ei teräksisiä.





sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Väliseinää nousee



Alakerran väliseinät on alkaneet nousemaan. Tai oikeastaan jäykistävät ja kantavat väliseinät on nyt kaikki paikoillaan. Kantavat seinät ovat toki olleet paikallaan jo viime syyskuusta asti kun elementit tuli ja nyt nostettiin jäykistävät seinät. Nimensä mukaisesti (yllätys yllätys) ne jäykistää talon rakennetta. Sen myötä saa poistettua vinotuet, jotka on taloa kasattaessa laitettu tukemaan seiniä. 

Alkaa huoneet hahmottumaan ihan eri tavalla. Ei ole enää niin hallimaista. Eipä tuolla alakerrassa nyt hirveästi seiniä ole, kun jo lähes seitsemänkymmentä neliötä on olohuone. Huojentavaa myös todeta, että näyttäisi siltä, että suunnitelmissa olleet huonekalut tulevat mahtumaan. Ja taas muistuksena ja suositteluna tuleville rakentajille, niitä kaapistoja, keittiötä ja "must have" huonekaluja kannattaa todenteolla suunnitella jo suunnitteluvaiheessa, kun talon mittoihin pääsee vielä vaikuttamaan. Edelleen vähän harmittaa ne muutamista kohdista puuuttuvat kymmenen senttiä meidän kodissa.

Niin ihanaa nyt pääsee miettimään toden teolla kaapistoja, huonekaluja sekä mittailemaan ja pohtimaan niiden paikkoja. Toki vasta alakerran osalta, mutta yläkerran seinien nousemiseen meneekin vielä pitkä aika. Liukuovikaapistojen suunnittelu on otettava nyt työn alle ja täytyisi ehtiä vierailemaan ainakin Askossa, Ikeassa ja Vepsäläisellä. Sen lisäksi meille tulee iso ruokapöytä olohuoneeseen enkä ole tarpeeksi isoja oikein meinannut löytää, joten näyttää siltä, että tulemme tilaamaan ruokapöydän mittatilauksena. 

Seinien nousemisen myötä keittiön pääsee nyt mittaamaan ja ensi viikolla Noblessalta tullaankin tarkistusmittaamaan keittiö ja sen myötä meidän keittiö menee tuotantoon. Tähän tekisi mieli lisätä kymmeniä sydämiä. Ehkäpä ihan hyvä ettei bloggerissa ole emojia tarjolla :). 



maanantai 22. tammikuuta 2018

Takkapohdintoja -vaikeeta vaikeeta


kuva bolkv.fi

Meillä voisi tällä hetkellä olla jo takka työn alla talossa, mutta todellisuudessa meillä ei vieläkään ole minkäänlaisia päätöksiä tehtyä takka-asiassa. Nyt todella on se hetki, kun pitäisi ryhdistäytyä ja tehdä päätöksiä. Olen kipuillut tämän kanssa paljon.  On useampi tunti seisottu takkapaikan edessä ja raavittu päätä et mitä hi**oa me oikein tehdään. Kiukuttanut jo koko talon rakentaminen ja välillä tehnyt mieli poistaa takka kokonaan talosta (no ei onneksi tosissaan kuitenkaan).  Me ei tulla saamaan takkaa mitä haluamme, sen vaihtoehdon naulasi Kirkkonummen kunta evätessään meiltä kaksikerroksisen talon rakennusluvan surkein perustein. Iso kiitos taas siitä päätöksestä.

Suunnitelmissa oli iso tunnelitakka (jotain ylläolevan kuvan suuntaista), joka upeasti näkyisi eteiseen, keittiöön ja olohuoneeseen. No, ei tule tunnelitakkaa. Tila, johon tunnelitakan piti tulla onkin nyt kantavaa seinää. Kun jouduimme muuttaman talon 2-kerroksisesta 1,5 kerroksiseksi saimme mukanamme hieman ikävän kantavan seinän eteisen ja olohuoneen välille sekä teräspilarin. Nämä siis kannattelee väli-ja yläpohjaa. 


Suunnitelmamuutoksen vuoksi olemme nyt katelleet pienempiä ja sirompia takkoja (ehkäpä jotain allaolevaa). Päätetty oli jo, että takka tulee olemaan valkoinen mustalla takkasydämellä. Satuin näkemään livenä aivan ihanan mustan takan (ei hyvä juttu). Palasimme kuitenkin valkoiseen, se on turvallisempi valinta. Olisiko takassa luukku vain eteen vai jatkuisiko oikealle puolelle vai ehkäpä molemmille puolille? Luulen, että sijoitamme edestä katsottuna takan vasemmalle puolelle nojatuolin, joten siinä tapauksessa luukku ei voi jatkua vasemmalle puolelle. Luukku oikealle puolelle näkyisi hieman keittiöön ja ainakin kokonaan ruokapöydässä istuville. 

Alunperin on ollut ajatus ostaa vain pelkkä takkasydän ja muurata itse takka sen ympärille. Ajan säästämiseksi mietimme kuitenkin, jos tilaisimme takan valmiina. Eli sekin päätös on vielä tekemättä. Tässä asiassa olemme varmasti fiksumpia,  kun saamme tarjouspyyntöjen hinnat silmiemme eteen. Onko meillä edes varaa tilata takka valmiina vai muuraammeko itse? Ja pystyykö siinä loppujen lopuksi edes säästämään tekemällä itse? Positiivinen yllätys olisi, jos edes tässä pysyisimme budjetissa. Takkaan on varattu viitisentuhatta euroa, mutta kun pelkkä hormi näyttäisi maksavan parisentonnia meidän korkeaan kotiin niin miinukselle taidetaan tässäkin mennä. Olisi ihana vain mennä nukkumaan ja jättää tämä takkapäätös hautumaan, mutta NYT on se hetki kun pitää tehdä päätöksiä. 


kuva täältä

kuva täältä

Eikä ne päätökset vielä siihen loppuneet. Luultiin, että meille tulee varaava takka, mutta sekin taitaa nyt muuttua kiertoilmatakaksi. Ainakaan kolmesta eri takkamyyjästä kukaan ei meille suositellut varaavaa takkaa. Suurin ero teknisesti varaavalla takalla ja kiertoilmatakalla on siinä, että kiertoilmatakka antaa lämpöä nopeasti ja levittää sen nopeasti suuremmalle alalle, kun taas varaava takka antaa lämpöä hitaasti ja pitää lämmön itsessään pidempään. Eli toisin sanoen, jotta saisimme maksimaalisen hyödyn varaavasta takasta tulisi sitä polttaa usein ja vähän. Ei taida toimia meidän taloudessa vaan kyllä käyttö painottuisi viikonloppuihin. Tunnelmatakkana kiertoilmatakka toimii myös paremmin kuin varaava takka. Lasiluukut ovat isommat kiertoilmatakassa ja liekki kuulemma kauniimpi. Ja olihan se, kun eron näki vierekkäin, mutta täytyy sanoa, että en ole sillä silmällä takkoja ennen katsonut, jotta olisin sen huomannut. Plussaa olisi myös se, että kiertoilmatakasta kerrotaan ettei se nokea laseja. Se olisi kyllä iso plussa. On olemassa myös takkoja, jossa on molemmat ominaisuudet (kiertoilma ja varaava),  mutta ne oli hinnaltaan jo selvästi korkeampia ja myös melkoisesti muhkeampia, pystyimme siis rajaamaan ne pois.

Takkahan voisi pian olla jo asennettu ja voisimme istuskella takkatulen lämmössä punaviiniä juoden. Voitaisiin vaikka pitää romanttiset treffit tontilla joku ilta punaviiniä juoden takkatulen lämmössä. Sen sijaan me täällä raavitaan hiuksia päästä, kun ei tiedetä mihin suuntaan päätöksiä tehdään. Toisaalta saamme olla aika onnellisia, jos meillä on asiat niin hyvin, että suurin haaste on takkavalinnat tällä hetkellä. 

Kyllä tästä vielä hyvä tulee? Toivottavasti. Kevään aikanahan tämä selviää.

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Unelmia ja rakennushommia nyt myös Instagrammissa

Eihän tähän mennyt kuin vuosi pistää Instagram tili pystyyn. On siis ollut työn alla siitä asti, kun blogi on pistetty pystyyn, mutta mutta hyvin huonolla menestyksellä näköjään. Onneksi kiireisimmät kaverini, jotka ei ehdi aina blogia lukemaan on vaatinut instan pystyyn laittamista. Kohta päästäänkin sisäpintoihin ja sisustussuunnitteluun toden teolla josta saakin hyvin paljon kauniimpia kuvia kuin maanrakennusvaiheista. 

Mutta nyt klikkaa itsesi instagrammiin ja laita @unelmiajarakennushommia seurantaan. Ja mikäli et ole vielä instassa (niinkuin esim. äitini) niin nyt on jo korkea aika liittyä ;)

Mukavaa talvista ja kylmää viikonalkua!

lauantai 20. tammikuuta 2018

Lattiat hiottu

Lattiavalujen jälkeen raksalla olikin vähän hiljaisempaa. Harri ehti käymään töissä muutamana päivänä ja mikä oli TODELLA outoa oli parina päivänä aikaisemmin kotona kuin minä. Olihan se  lattiavaluun valmistautuminen aikamoinen rypistys, joten pieni hengähdystauko lattiavalun jälkeen oli varmasti tarpeen, että kroppa jaksaa. Tässä olisi vielä rakennuskuukausia jäljellä. Harrilla myös joulukuussa alkoi voimakkaasta rasituksesta tenniskyynärpää vihoittelemaan oikein kunnolla. Tuo on se pahin skenaario että meidän ainut tekijä ei ole kunnossa. Nyt se tenniskyynärpää näyttää hieman rauhoittuneen (ainakin hetkeksi). 


Betonilattia tulee hioa pari kolme viikkoa valun jälkeen. Betonin pintaan muodostuu liimakalvo kuivumisen yhteydessä. Sen poistaminen nopeuttaa kosteuden haihtumista sekä on välttämätöntä laatoitettaville pinnoille. Hiontaa varten Harri kävi vuokraamassa Skanskan konevuokraamosta lattiahiomakoneen ja imurin. Päädyttiin timanttihiomakoneeseen, sillä se on huomattavasti nopeampi kuin tavallinen lattiahiomakone. Sen lisäksi vuokrasimme tavallisen lattiahiomakoneen, jolla karhennettiin laatoitettavat (eli tartuntaa vaativat) pinnat. Timanttihiomakone ei myöskään sovellu pinnoille, jossa on kaatoja. Osa alueista mihin ei pääse koneella (jyrkät kaadot, putkien läheisyys, seinien vierustat yms) tehtiin vielä lopuksi käsin. 



Ensimmäisen illan hiomisen jälkeen Harri kävi vaihtamassa timanttihiomakoneen ja imurin isompaan työn nopeuttamiseksi. Ehdottomasti imuri kannattaa vuokrata kaveriksi, sillä muuten pöly on valtava pitkin kämppää ja koti muistuttaa pian hiekkalaatikkoa. Aikamoinen homma jälkeenpäin imuroida pois. Imuri liitetään hiomakoneen imukaulukseen joka on hiomakoneessa ja hiottaessa se vähentää suuresti ilmaan syntyvää pölyä. Ja hengityssuojain päälle hiottaessa, sen verta epäterveellistä hengitellä betonipölyä. 

Ollaan vältetty ennen hiontaa tavaroiden sisään nostamista, jotta niitä ei tarvitsisi siirrellä tässä vaiheessa pois tieltä. Väliseiniä ei myöskään tehty ennen hiontaa. Nyt saa sitten nostettua tavaraa sisään ja mikä parasta pääsemme rakentamaan väliseiniä. Betonin kuivuminen on hyvällä mallilla ja sen puolesta vajaan parin kuukauden päästä pääsisimme jo asentamaan lattiaa. Emme varmasti ole vielä niin pitkällä maaliskuussa, mutta positiivista ettei ainakaan tarvitse odotella betonin kuivumista. 


Harri muuten näki unta, että ajoin isoa kaivinkonetta meidän tontilla ja tein valtavan reiän meidän kellarin seinään sillä. Toivottavasti se ei ollut enneuni.

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Vuosi bloggaamista takana


Huomasinpas tuossa vuoden vaihteessa että siitä on jo vuosi vierähtänyt, kun tämä blogi on pistetty pystyyn. Varmasti usean blogin tarina on alkanut samalla tavalla kuin tämän blogin tarina. Oli tarkoitus kirjoittaa vaan itselle päiväkirjaa tästä "pienestä" projektistamme muistiin, sitten kuitenkin laitettiin blogi julkiseksi ja ennen kuin huomasinkaan blogia lukee satoja ihmisiä päivässä. Ihan järjettömän iso kiitos Teille kaikille, jotka olette pysyneet matkassa mukana. Se tuntuu ihan käsittämättömältä, että uutta blogipostausta voidaan lukea jopa 800 kertaa päivässä tai blogissa voi olla kävijöitä kymmenentuhatta per kuukausi. Ja blogi on majoittunut Blogit.fi rakentamisen blogeissa top vitoseen. Siinä on jo vähän enemmän lukijoita kuin lähipiiri. Kävijämääriä ei onneksi tule mietittyä kirjoittaessa, sillä jäisi varmasti moni teksti julkaisematta.

Tässä vaiheessa ihan pakko myös kiittää sitä valtavaa vertaistukea mitä on saanut muilta raksabloggaajilta matkan aikana. Vain toiset omatoimirakentajat oikeasti ymmärtävät miten se elämä pyörii miljoonilla kierroksilla vain ja ainoastaan rakentamisen ympärillä ja kaikki aivokapasiteetti tuntuu välillä tulevan käytettyä kodin suunnittelussa. On helpottanut valtavasti omaa projektia muiden kokemukset, ohjeet, valinnat ja ihanat tsemppiviestit mitä olemme saaneet.  Ja jos välillä on ollut sellainen olo ettei tästä selvitä hengissä niin on helpottanut huomattavasti lukiessa muiden blogeja tajuta, että muutkin pystyy tähän ja se on ihan normaalia, että joskus tekisi mieli kirota raksa hyvin syvälle. Toivottavasti myös tästä blogista on hyötyä tuleville rakentajille.

Mä ainakin myönnän, vaikka kaikki on pelotellut ja tiesin että rakentaminen on rankkaa, mutta ei sitä voi kuitenkaan tajuta kuinka rankkaa se on, mutta sitäkin palkitsevampaa. Vaikka monen rakentajan olen kuullut sanovan, että ei ikinä enää niin mulla on varmaan joku mielenhäiriö päällä tai olen kertakaikkiaan aivan liian väsynyt ajattelemaan järkevästi, mutta ihan varmasti tuntuu että haluan vielä toisenkin talon rakentaa. Jos nyt kuitenkin rakennetaan tämä eka koti ensin.  Ideoita seuraavaan kotiin on kyllä jo talletettu ylös.

Välillähän se tuntuu täysin hullulta, että keskellä kuuminta rakennusaikaa vielä yöllä kotiuduttua alkaa kirjoittamaan blogia.  En muista kirjoittaneeni yhtään blogia päiväsaikaan ja vaan kyllä ne tekstit syntyy aina hyvin myöhään illalla tai yöllä. Joutuukin usein aamulla tarkistamaan, että mitähän sitä loppujen lopuksi tuli kirjoitettua. Harri ei myöskään ole kovin innostunut, kun hän on usein jo nukkumassa kun vielä huutelen tarkennuksia noihin teknisempiin rakennusteksteihin. Niin hassulta kuin se tuntuu niin jotenkin tämä kirjoittaminen silti tuntuu terapeuttiselta ja sitä umpiväsyneenäkin tulee bloggeri avattua. Se mikä harmittaa suuresti on, että blogille ei ole antaa enempää aikaa. Minulla on edelleen luonnoksissa hyviä aiheita ja pääkopassa kymmenittäin ideoita eri postauksille, mutta mistä saisi päivään niitä lisätunteja kaiken toteuttamiseen. 

Ainoa oikea tapa mielestäni on blogata, on tuottaa sellaista sisältöä mikä itsestä tuntuu hyvältä.  Aion tulevaisuudessakin kertoa rohkeasti ja avoimesti meidän matkasta ja tarttua rohkeasti aiheisiin joita pidän tärkeänä.  Ja vaikka tämän vuoden aikana pääsemmekin muuttamaan niin rakentaminenhan meillä jatkuu vielä monta vuotta ja sen myötä myös blogin kirjoittaminen. Muutamme keskeneräiseen kotiin ja saammekohan edes vuoden loppuun mennessä taloa valmiiksi, veikkaisin että emme. Sen jälkeen rakennetaan vielä autotalli, saunarakennus ja lääniä on se 2,4 hehtaaria, joten pihan laiton lisäksi emmeköhän vielä jotain kivaa sinne keksi. 

Ajattelin loppuun jakaa kanssanne viime vuoden luetuimmat top 5. tekstit. Täysin ylivoimaisena ykkösenä on kirjoitus mihin olen kerännyt yhteenvedon rakennusblogeista vuodesta 2014 eteenpäin.  Hienoa, että siitä on selvästi ollut apua monelle. Toisena on oikeastaan se ainut negatiivinen postaus mitä blogiin olen kirjoittanut, otsikko "Ihan muutama kirosana pääsi" on selkeästi kiinnostanut. Seuraavat kirjoitukset on kirjoitettu talopaketin noustua ja sitä odotellessa. Viidennestä tekstin sisällöstä otsikko kertookin jo kaiken. 

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Lattiavalut done


Osa keittiöstä näkyy vasemmalla ja oikealla olohuonetta

Olohuone

Olohuone
Meillä on lattiat. Rumpujen pärinää. Jeeee. Onpa hyvä fiilis. Taas yksi iso virstanpylväs saavutettu. Kylläpäs sisällä näyttää nyt hyvältä. Ja tuntuukin yhtäkkiä jotenkin paljon valmiimmalta. Niin ja on ihanan lämmintä. Eli lattiavalun myötä talo tuli lämmittää vähintään + 15° asteeseen. Päädyttiin ilmalämpöpumppuihin, yksi kellariin ja yksi alakertaan, sillä ne vievät huomattavasti vähemmän sähköä kuin lämpöpuhaltimet. Kävimme siis ostamassa kaksi edullista ilmalämpöpumppua, kun laskeskelimme sen tulevan huomattavasti edullisemmaksi kuin vuokrattavat lämpöpuhaltimet. Lämpöpuhaltimien vuokran ja sähkönkulutuksen yhteenlaskettuna kulut olisivat olleet lähemmäs 700 euroa kuukaudessa.

Mites nuo ihanat ikkunat keittiössä ja olohuoneessa, jotka ovat lähes lattianrajaan asti. Loistava idea paperilla, tullut huomattua että ei niin loistava idea käytännössä. Ne on upeat enkä luopuisi niistä mistään hinnasta, mutta jotain niille täytyy tehdä tai ne ovat hyvin pian pilalla koiran kynsistä. Ei tullut suunnittellessa mieleen, että koirathan tietenkin haluavat nousta ikkunapokille katsomaan ulos, kun ovat juuri sopivalla korkeudelle heille. Ajattelin vain kuinka ihanaa, että näkevät ulos eri suuntiin. Täytyy keksiä joku ratkaisu ikkunapokille, sillä joka kerta käydessä tontilla koirien kanssa niin jompikumpi on jo kynsineen ikkunassa. Sen verta metsän keskelle muutetaan, että ainoa liike joka ikkunoista näkyy tulee metsän eläimistä, mutta siinä vasta taitaa niillä riemu revetä ja ikkunapokat ovat entiset, kun hirvi parkkeeraa meidän pihalle ikkunoiden eteen.

Khh, suihkut ja sauna

Wc ja osa vierashuonetta


Kuten kuvasta voi huomata meillä on tällä hetkellä yläkerta tilkittynä eli toisin sanoen peitettynä pressulla. Tällä hetkellä ei siis pääse ihailemaan isoja ikkunoita valitettavasti. Yläkerrassa ei ole vielä kaikkia villoja paikalleen eikä höyrynsulkuja kiinnitetty niin sieltä pääsisi lämmin ilma karkaamaan.  

Lattiavalun jälkeen lattiasta nousee kosteutta betonin kemiallisen reaktion vuoksi erittäin paljon ensimmäisinä päivinä valun jälkeen. Pari päivää sai olla kuivailemassa ikkunapokia useita kertoja päivässä. Oli siis pakko hakea vuokralle ilmankuivaimet Skanska konevuokraukselta. Ovat olleet todella tarpeen, sillä per laite on tyhjennetty vuorokaudessa noin kymmenen litraa. Ennen ilmankuivaimia ilmankosteus oli 60 % ja tänään pari päivää myöhemmin ilmankosteus on 52 %. Kuivaimet auttaa myös betonin kuivumiseen. Lattiavalu oli paksuudeltaan keskimääräisesti 9 cm eli sentti per viikko olemme laskeneet kuivumiseen, joten toivottavasti kahdeksan viikon (viikko on jo kulunut lattiavalusta) pääsemme asentamaan lattiaa. 

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Yöhommissa taas - Alakerta valmiina lattiavaluun

Oikeastihan meillä on (thank god) tällä hetkellä jo molemmat valut tehtynä, mutta päivitykset laahaa pahasti, kun on pitänyt nukkua univelkoja valvotuista öistä. Meillä ei selkeästi aikataulutus ihan toimi tai tässä vaiheessa voisi ehkä kysyä mikä aikataulutus, kun ei meillä sellaista ole. Meidän joulun vapaat ja uudenvuoden juhlinta kostautui selkeästi, kun edelliset yöt ennen lattiavalua meni tontilla. Kyllä sitä todella kävi mielessä kun sunnuntaina karattiin tontilta aikaisemmin ja lähdettiin kaverien luo yöksi uuttavuotta  juhlimaan, että tämä varmaan kostautuu meille, mutta tulipa lähdettyä silti. 

Alakerran eristykset ja raudoitukset tehtiin taas rakennesuunnitelman mukaisesti. Alakerrassa oli kuitenkin lievästi sanottuna hyvin paljon enemmän hommaa kuin kellarissa ja muitakin huomioon otettavia seikkoja alakerrassa on enemmän. Mikä nyt ei tietenkään yllätä yhtään, meneehän alakerran lattian alla valtava määrä käyttövesiputkia. Alakerran eristys meillä on 150 mm eriste (puristuslujuus 200 mm) sekä siihen päälle 50 mm eriste (puristuslujuudeltaan 100) ja reunoille 20 mm finnfoam. Kerrokset limitettiin, jotta mistään väleistä ei kylmä ilmä pääse läpi. Ja uretaania kului PALJON. Tässä vaiheessa tuli mietittyä, että olisipa helpompi rakentaa johonkin hieman lämpimämpään maahan kuin Suomeen. Ennen eristeiden latomista imuroimme kunnolla elementit, jotta alle ei varmasti jäänyt mitään orgaanisia aineita homehtumaan. 





Takan alle eristeeksi tuli 50 + 50 mm finnfoam (puristuslujuudeltaan 300). Takka painaa sen verta paljon,  joten takan paikalle tulee olla paksumpi valu, lisäraudoitus sekä kovempi puristelujuus eristeissä. Myös jäykistävien väliseinien alle tuli erilainen eriste, 3 x 50 mm finnfoam ja 5 cm paksumpi valu, jotta väliseinä saadaan pultattua lattiaan tukevasti ja se ottaa paremmin vastaan seinän kuormaa.


Yritettiin alkuun tehdä yläjyrsimellä putkiurat eristeisiin, mutta hyvä jos juhannukseksi oltaisiin saatu sillä ne valmiiksi, joten Harri kävi ostamassa eristeleikkurin niin johan rupesi lyyti kirjoittamaan. Kaikki putket saatiin paikalleen. Ex tempore Harri vielä keksi vetää terassille vesipisteen ennen betoniauton tuloa. Tehtiin kyllä niin väsyneenä näitä hommia, että ihmettelen suuresti ettei unohdettu jotain käyttövesiputkea vetää. Tai ainakaan vielä ei ole huomattu, että jotain puuttuisi vaan kaikki lämmin-ja kylmävesiputket on paikallaan. Muistettiin myös napsia paljon kuvia käyttövesiputkien reiteistä niin tietää nyt valunkin jälkeen missä ne kulkee. Väitän tietäväni hyvin tarkkaan mitä missäkin meidän tulevan lattian alla kulkee. 




Kun oltiin saatu kaikki mahdolliset putket paikalleen eristeiden päälle levitettiin kangas ja siihen rautaverkot. Rautaverkkojen saaminen alakertaan ei muuten sujunut lähellekään niin helposti kuin niiden kuskaaminen kellariin, jossa on iso autotallin ovi. Nyt mentiin talon etuovesta ja raudat juuri ja juuri mahtui ovesta sisään. Harri kyllä mietti syyskuussa nostaako rautaverkot sisään ennen talon elementtien paikalleen nostamista, jotta tältä hyvin pottumaiselta hommalta olisi vältytty. Siitä kuitenkin luovuttiin, sillä olisihan ne olleet pahasti tiellä talossa.  Nyt siis tarvittiin lisäkäsiä (eli miehiä) kantamaan rautaverkot sisään. Loppujen lopuksi ne saatiin melko kivuttomasti sisään, kun saatiin ne apukädet paikalle. Musta tuli jo niin pro raudoituskorokkeiden asentamisessa, että melkein jopa harmitti, kun saatiin raudoitushommat valmiiksi. Ihana mieheni kuitenkin lohdutti kertomalla, että pääsen myöhemmin jatkamaan hommaa autotallin rakentuessa. 


Alla olevissa kuvissa aletaan olemaan jo melko valmiina lattiavaluun. Tai ainakaan valmiimpia kuvia ei ole, sillä aamuyöstä tuhannen väsyneenä ei aina ensimmäisenä mielessä ole valokuvaaminen.  Näyttää siltä ainakin puuttuvan vielä irroituskaistat (estää betonin lämpölaajenemisesta mahdollisesti aiheutuvat vauriot) osasta seiniä sekä tekniikan läpivientien valumuotti. Näiden kuvien oton aikaan lähdin itse nukkumaan ja Harri jatkoi aamuun asti. Olipahan taas rykäisy. Tietää ainakin rakentaneensa. Ymmärrän täysin miksi puhutaan talon rakentamisen ja talon rakennuttamisen olevan TÄYSIN eri asia. 



keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Rakennusvuosi 2017

Ennen kuin siirrytään vuoteen 2018 täällä blogin puolella niin otetaanpa pieni katsaus rakennusvuoteen 2017. Kun nyt ajattelisin raskaan viime vuoden jälkeen, että pitäisi aloittaa alusta niin kaivautuisin kyllä syvälle peiton alle. Luojan kiitos, me ollaan valtavasti pidemmällä kuin viime vuonna tähän aikaan.

Tammikuussa kävimme polttamassa risuja tontilla, muuten tontilla hyvin hiljaista. Tiepätkän tontille olimme rakentaneet jo edellisenä vuonna. Meidän rakennuslupa oli edelleen hallinto-oikeudessa käsiteltävänä.



Helmikuussa tontilla ei tainnut tapahtua paljoakaan, mutta suunnittelupuolella enemmänkin. Kävin useammalla keittiötoimittajalla ja käytimme aikaa kilpailuttamiseen.


Maaliskuussa tontilla tehtiin maaperätutkimus. Saimme myös viimeisteltyä pohjakuvat valmiiksi pitkän jumppaamisen jälkeen ja pääsin pohjapiirrustukset myös esittelemään täällä blogin puolella.


Huhtikuussa viimein saimme jätettyä rakennusluvan kaikkien sotkujen ja hankaluuksien jälkeen. Tontin ostimme elokuussa 2015, mutta vasta huhtikuussa 2017 saimme jätettyä rakennuslupahakemuksen. Vaikeuksista kirjoittelin alkuvuodesta täällä. Oli siis viimein syytä juhlaan. Suunnittelutyö jatkui ja kävin myös Omakoti-messuilla, josta tilasimme AEG:n kodinkoneet ja Festivot keittiöön meille. Pitkä on ollut kodinkoneiden odotus, mutta viimein tämän vuoden maaliskuussa saamme ne tontille asti.



Toukokuussa tapasin sisustussunnittelijamme Pian ja sisustuksen suunnittelu lähti toden teolla käyntiin. Julkisivukuvat valmistuivat arkkitehdiltä. Kellarin seinäelementit tuotiin tontille. Toukokuun lopussa saimme hyviä uutisia, rakennuslupamme oli viimein (korostan sanaa VIIMEIN) mennyt läpi sellaisenaan. Taas aihetta juhlaan.



Kesäkuussa alkoi viimein tontilla kunnolla tapahtumaan. Harri teki pitkää iltaa ja yötä tontilla (pitkät kesäyöt mahdollisti tämän) ja välillä viikonloppuna jopa useamman kaivinkoneen voimin tontilla kaivettiin. Kesäkuun lopussa meillä oli iso kuoppa valmiina ja kävi myös ilmi, että ennakko ajatuksista huolimatta jouduimme louhimaan tontilla.




Heinäkuussa valettiin anturat ja kellarin betonielementit nostettiin paikalleen. Olin lomalla ja pystyin itsekin auttamaan tontilla enemmän. Loppukuu menikin jo täysin häävalmisteluissa ja heinäkuun lopussa juhlimme häitämme keskellä kuuminta rakentamista.





kuva: Jaakko Sorvisto

Elokuussa
lomailimme alkukuun ja meillä oli viikon verran ulkopuoliset tekijät tontilla töissä reissumme ajan tekemässä holvivalun. Häät ja Espanjan reissu hieman sekoittivat pakkaa ja jouduimme pyytämään talotoimittajaa siirtämään elementtien toimitusta muutama viikko eteenpäin. 



Syyskuu olikin lievästi sanottuna kiireinen rakennuskuukausi. Päivät tontilla venyivät usein yöhön asti. Saimme myös juoksevan veden tontille, elikkäs porakaivo käytiin poraamassa. Syyskuun viimeisinä päivinä pitkä odotus ja muutaman kuukauden raskas työ palkittiin, kun elementit saapuivat tontille ja parissa päivässä ulkonäkö muuttui ja kotimme sai seinät. Tähänasti yksi projektin parhaimmista hetkistä.






Lokakuussa satoi, satoi ja satoi. Ulkotyöt viivästyivät sateen vuoksi ja aikaa kului lisäsuojauksiin. Poikkeuksellisen kovat tuleet ja sateet aiheuttivat myös meille vahinkoa. Yksi lokakuinen myräkkä repi suojauksista huolimatta aluskatteita ja taloon pääsi satamaan sisälle ja osaan paikkoihin seinävilloihin asti. Onneksi huomasimme nämä heti ja kaikki märät villat saatiin vaihdettua.




Marraskuussa yritin parhaani mukaan jatkaa sisustussuunnittelua, mutta ei ole vuodessa yhtään helpottanut päätöksien tekeminen ja päätökset tehdään edelleenkin vasta kun pakko ja useampi päätös tuli tehdä marraskuussa. Se ei varmaan ole yhtään liioiteltua, kun sanotaan rakentajan joutuvan tekemään ainakin 2000 päätöstä rakennusprojektin aikana, varmaan enemmänkin. Tontilla valmisteltiin lattiavaluja.





Joulukuussa Harrin työtunnit raksalla kasvoi taas valtavan suuriksi eikä tainnut montaa päivää töihin keretä vaan teki aamusta iltaan tontilla hommia valuja valmistellen. Myös omat työtuntini tontilla olivat aiempaa suuremmat. Talo tuli kunnolla näkyville, kun saimme sekä ulkoa, että sisältä purettua rakennustelineet pois. Joulukuussa päästiin hartaasti odotettuihin eristyshommiin ja kellari jopa täysin valmiiksi valua varten. Jouluna Harri myös piti kovin ansaitut kaksi vapaapäivää tontilla.