Sataa sataa ropisee

Varsinaisia raksakuulumisista ei ole hetkeen tullut kirjoitettua. Syykin on aika selvä. Ei siellä oikein ole tapahtunut mitään näkyvää ainakaan. Vettä tuli vajaa kaksi viikkoa putkeen joka päivä ja sade-ennätykset paukkuivat. Tietyt työt väkisinkin viivästyy sateen vuoksi ja enemmänkin aikaa on kulunut sateiden aiheuttamien tuhojen korjailuun tai lisäsuojauksiin. Tämän viikon sääennustus näyttää tällä hetkellä positiivisemmalta ja tänään tontilla onkin päästy talon suhteen taas hommiin. Viime perjantaina aurinko näyttäytyi pitkästä aikaa niin piti syöksyä tontille ottamaan edes muutama kuva.

Vaikka itse talossa ei näkyvää edistystä ole niin illat ja usein yöunetkin täyttyvät kuitenkin noin miljoonasta keskeneräisestä asiasta ja niiden hoitamisesta raksaan liittyen. ToDo lista on pitkä vaikka tuntuu, että joka päivä niitä yritetään edistää. 

Myös pihamaata tontilla on myllätty oikein olan takaa. Sähkökaapelia on kaivettu 120 metriä, eikä mene enään kauaa niin meillä on tonttisähkö käytössä. Melkoisesti hitaampaa sähkökaapelin kaivaminen on ollut, sillä sitä mukaa kun kaivaa, kaivannot täyttyivät vedellä. On jouduttu ottamaan uppopumppu käyttöön pumppaamaan vettä pois kaivannosta. Eli kyllä siellä edistytään, mutta kiitos lokakuun sade-ennätyksien hieman hitaammin. 

Ihan muutama kirosana pääsi

Ei ensin tehnyt mieli edes kirjoittaa tapahtuneesta, koska haluan pitää blogin mahdollisimman positiivisena ja onhan se paljon mukavampaa kirjoittaa positiivisista asioista, mutta on tietenkin täysin relevanttia kirjoittaa myös niistä negatiivisista hetkistä ja tunteista siellä raksalla. Olen täysin sisäistänyt, että talonrakennuksessa ei kaikki todellakaan mene ihan putkeen ja viivästyksiä tulee AINA, mutta välillä kyllä jotenkin tuntuu, että meillä vähän potkii tää rakentaminen. Alla olevat kuvat kertoo kaiken. Vesi se siellä pilkistää villan ja höyrynsulkumuovin välissä.

Maanantai-tiistain välisenä yönä oli melkoinen myräkkä täällä Kirkkonummella. Tuo myräkkä repi aluskatteita ja osaan talosta pääsi satamaan sisään. Seurauksena vesi valui välipohjan kautta seinävilloihin höyrysulun taakse. Sehän on se vihoviimeisin paikka mihin vesi saisi päästä. Ihan vähän teki mieli vetää peitto vain takaisin korville, kun tästä tiistai-aamuna kuulin. Onneksi en ollut tontilla sitä näkemässä.

Kenenkään syyttely on varmasti täysin turhaa eikä valitettavasti tuo meille niitä kuivia villoja kuitenkaan takaisin, mutta olisihan sen talon voinut varmasti suojata paremmin tai olla ikkunoita enemmän elementeissä kiinni, kun ne tehtaalta tulivat. Ei auta kuin repiä villat ulos, antaa rakenteiden kuivua ja villoitetaan myöhemmin uudelleen. Onneksi tämä on korjattavissa.