Täsmälleen vuosi sitten oli jännittävä aamu. Muistan sen aamun hyvin. Pari edellistä yötä oli mennyt valvoessa, sillä tuttuun tapaamme meinasi hiukan mennä tiukille valmistumisen kanssa. Niin vain saimme kaiken siihen kuntoon ja vuosi sitten tiistai-aamuna kurvasi yksi täysperävaunu ja yksi kuorma-auto pihaan tuoden kotimme elementit. Tuosta aamusta on jo aika pitkälle tultu. Kummasti aina vaan nostaa mielialaa katsoa näitä vanhoja kuvia ja nähdä se konkreettinen edistys omin silmin.
Vaikka itse tuntuu välillä junnaavan vain paikoillaan niin oikeasti saamme olla todella ylpeitä itsestämme. Kuinka ylpeä olenkaan rakkaasta miehestäni. Harva omatoimirakentaja pystyy tekemään näin paljon itse. Meille on kyllä myös sattunut ja tapahtunut, takapakkia on tullut, vastoinkäymisiä ollut ihan tarpeeksi. Aina sitä ajattelee, että niin paljon vastoinkäymisiä on jo ollut että ei niitä enää voi tulla. Kyllä niitä näköjään vaan tulee edelleen. Toisaalta täytyy olla onnellinen, että tähän mennessä kaikista vastoinkäymisistä on selvitty. Aikaa ja rahaa joko yhdessä tai erikseen ne on vieneet ja hermoja raastanut, mutta ei sen vaarallisempaa.
Otetaan siis aikamatka vuoden takaiseen seuravien kuvien muodossa.