Long time no seen

Hellurei! Pitkästä aikaa. Hengissä ollaan ja kaikki loistavasti täällä. Kevät on ollut vain töiden, agilityharrastukseni sekä tietenkin rakentamisen vuoksi sen verta kiireinen, että jostain on ollut pakko tinkiä ja nyt se on ollut blogin kirjoittamisesta. Ihana huomata, että edes muutamat on jääneet kaipaamaan, kun kyselyjä blogin päivittymisestä on tullut. Kesäloma jo häämöttää, joten eiköhän blogikin pääse pian normaaliin viikottaiseen postaustahtiinsa.

No missäs rakentamisessa sitten oikein mennään? Hommat etenee koko ajan, mutta välillä tuntuu toki että tuskaisen hitaasti. Harri oli talvella paljon raksalla hommissa, joten työnteko hänelle jäi vähemmälle ja sehän näkyy tietenkin myös meidän lompakolla, jonka vuoksi Harri on kevään joutunut keskittymään enemmän taas siihen työntekoon. Rakennusbudjetti alkaa olemaan aika lailla käytetty ja loppurakentamiset (joita on siis vielä paaaaaaljon) täytyy kaivaa ihan sieltä oman lompakon pohjalta, joka tietysti hieman hirvittää. Onneksi pystymme itse jonkin verran yrittäjänä ja osa-aika yrittäjänä vaikuttamaan kuinka paljon töitä teemme. 

Tiedättekö muuten, pakko kertoa teillekin, kun tuossa ehkä noin nelisen vuotta sitten päätettiin olla hulluja eli lähteä omatoimirakentamaan niin mun ainut ehto oli, että muutetaan sinne vasta kun talo on V-A-L-M-I-S.  Tämä ajatus lähti siitä, että meidän edellinen koti oli omakotitalo, jonka Harri remontoi kirjaimellisesti lattiasta kattoon ja viimeiset viimeistelyt edelliseen kotiimme tehtiin varmaan tuntia ennen ensimmäistä näyttöä, kun olimme myymässä asuntoa. En halunnut samaan tilanteeseen asumaan keskeneräiseen kotiin, mutta kuinkas kävikään. Nyt voi ehkä jo nauraa asialle, mutta ei se kyllä joka hetki ole naurattanut, kun taas asuu keskellä rakennustyömaata ja tulee asumaan vielä ainakin vuoden loppuun asti. Ellei satu lottovoitto osumaan kohdalle ja Harri pysty jäämään kokopäivärakentajaksi.

Ehkä pelottavinta on se, että tähän keskeneräisyyteen tottuu. Päivät, viikot jopa kuukaudet kuluu ja sitä huomaa, että keskeneräisyys ei enää ärsytäkään yhtä paljoa. Varmaan keskeneräisyyttä enemmän ärsyttää se tosiseikka, että edelleen täytyy jättää kaikkia mukavia menoja väliin, jos haluaa että kotona etenee hommat.

Täällä blogin puolella tulen esittelemään joka ikisen tilan materiaaleineen, mutta vasta kun tilat ovat viimeistä listaa myöten valmis. Ja tällä hetkellähän täältä ei sellaista tilaa löydy. Keittiö, kylpyhuone, sauna ja olohuone lähestulkoon valmit, mutta mutta jotain pientä niistäkin puuttuu ja perusteellisen esittelyn haluan tehdä vasta, kun viimeinenkin lista on paikallaan. Keskeneräisiä tiloja meillä sitten riittääkin, koko yläkerta, kodinhoitohuone sekä alakerran vessa (toki se on jo käyttökunnossa, ettei sentäs tarvitse bajamassa käydä :) ja terassi on vielä kesken, näin kesäaikaan sapettaa muuten aika paljon olla ilman terassia, onneksi on iso piha.

Huomenna tulossa kuvia ja tekstiä kuulumisista ja  kevään raksailuista, joten stay tuned!

Hitaasti mutta varmasti?

Rakennusvuosi 2018 on muuttunut rakennusvuodeksi 2019. Ajattelin meidän olevan niitä 2018 rakentajia, mutta taidamme yhtä lailla olla vielä vuoden 2019 rakentajia. Niin tai olimmehan me jo 2017 rakentajiakin. Onpa hurjaa ajatella, että meidän ajatukset on pyörineet tässä talossa ja rakentamisen ympärillä jo vuoden 2015 elokuusta alkaen. Huhheijaa, se on pitkä aika. Plus, että se on henkisesti aika raskasta aikaa, jatkuvasti täytyy miettiä päätöksiä, jatkuvasti on jokin asia tekemättä, jatkuvasti pitäisi olla kilpailuttamassa tuotteita tai jatkuvasti useat päätökset pitäisi saada maaliin. Kun pidät vapaata niin on vaikea olla potematta huonoa omatuntoa kaikista niistä tekemättömistä töistä.  Ihan sama missä sitä on tai mitä tehdään, kun ollaan muualla kuin tekemässä rahaa (eli töissä), jotta voimme rakentaa niin on aina vähän huono omatunto. Odotan sitä hetkeä kun voi hyvällä omallatunnolla pitää vapaaviikonlopun ja ihan vain olla tekemättä mitään, ilman että usean kilometrin pituinen to-do lista painaa takaraivossa. Edes yksi ilta maata sohvalla tekemättä mitään ilman sitä huonoa omatuntoa.

Tää rakentaminen on jotenkin jo niin syvällä meissä, että vaikea tajuta että kyllähän tää joskus loppuu ja kaikki on valmista. Vai loppuuko sittenkään? Toivottavasti, mutta muutama vuosi täytyy kyllä vielä odottaa. Yläkerta on vielä rakentamatta, terassi, etupihan katos, autotalli, kellari on aivan kesken, piha on vielä kirjaimellisesti "pommin" jäljiltä ja pihaa on melkoisesti.  Niin ja pihasaunakin meillä on haaveissa saada rakennettua. En tiedä kyllä millä rahalla. 

Mutta missäs nyt mennään? Talo saatin kuin saatiinkin muuttokuntoon, mutta onhan täällä vielä paljon kesken. Yläkerta on kesken, sauna on tekemättä, kodinhoitohuone kesken, keittiö viimeistelemättä ja alakerran vessaan pitäisi vielä lisätä seinille yksi mikrosementtikerros  sekä paneloida takaseinä, muutamat seinät kaipaa vielä maalia ja ja ja.. kyllähän lista pitkä on kun siihen lisää vielä edellisessä kappaleessa mainitsemani.

Ja mikäs meitä sitten on oikein viivyttänyt? Kaipa me yritettiin olla realistisia aikataulun suhteen, mutta ei sitä vain voinut tajuta kuinka paljon aikaa menee kun yksin tekee. Hyvä, ettei tiedetty miten läskiksi meidän aikataulutus meni, sillä olisimmeko uskaltaneet lähteä tähän projektiin. Emme varmaan. Siinä vaiheessa kun olemme aikatauluttaneet meidän projektia niin olemme ajatelleet että meillä olisi ulkopuolista apua, mutta loppujen lopuksi olemme ulkoistaneet vain seinien tasoituksen ja päivän ajan meillä oli putkimies tekemässä kytkentöjä. Ja se seinien tasoitus meni niin vihkoon, että sitä teimme viikkotolkulla lopulta itse. Eli se oman työn lisääntyminen ehkäpä noin 50 prosentista sinne varmaan 95 prosenttiin on nyt varmasti  se suurin syy miksi olemme useita kuukausia aikataulusta jäljessä. Osasyynä tottakai raha, mutta välillä tuntuu että suurimpana syynä on se, ettei Harri ole oikein halunnut käyttää ulkopuolista apua. Se kun ei todellakaan ole helppoa löytää satavarmaa ammattilaista, johon voi luottaa ja olla varma että rakentamisen laatu ja tekeminen on yhtä kovaa kuin itse rakentamana.

Huomaan että verrattuna muihin rakentajiin me ollaan mietitty yksityiskohtia ihan julmettoman pitkään. Hiotaan päätöksiä ehkä liiankin pitkään ja täydelliseksi, vaikka oikeasti täydellisyyttä ei ole olemassakaan. Ollaan myös kirjaimellisesti purettu taloa, mikäli joku asia on jäänyt häiritsemään. Tai voidaan jättää joku asia seisomaan vaikka viikoksi, jos tuntuu ettei saada järkevää päätöstä aikaan. Nämäkin ymmärrettävästi hidastuttavat projektia melkoisesti. Ja en tiedä kannattaako tätä edes myöntää, mutta löydän kyllä jokaisen pienen virheen kaikesta täällä. Tää on se ihana kamaluus kun itse rakentaa niin katsoo jokaista paikkaa niin ison suurennuslasin kautta.  Toiseen hengenvetoon olen äärettömän kiitollinen, että minun "ongelmani" ovat näin pieniä ja tiedostan kuinka onnellisessa asemassa olen, että olemme pystyneet rakentamaan ja pysyneet terveinä . Kuten sanoin meillä täytyy mennä helkkarin hyvin, jos saa harmituksen aikaan yhdestä milli kertaa milli haljenneesta laatasta. Ja ei en menetä yöunia sen vuoksi, mutta niitä ei voi olla näkemättä. Kokonaiskuvassa täällä on kuitenkin aivan täydellistä. Ei saa käsittää väärin.

Seuraava seikka on myös hidastuttanut (mutta on tavallaan myös ihana seikka), kun saa loppuun asti soutaa ja huopaa omien päätöksien kanssa ja muokata taloa. Jokainen työvaihe kun tehdään omin pikku kätösin niin päätöksiä voi venyttää äärimmilleen ja ottaa takapakkiakin tarvittaessa. Esimerkiksi ilta ennen lattialämpöputkien vetoa yläkertaan vielä muutettiin huoneiden paikkaa.  Tai seinien levytysvaiheessa keksin haluta hyllyt rakenteisiin työhuoneeseen ja rakas mieheni sen toteutti. Meillä (vai pitäisikö sanoa mulla) vain mieli muuttuu niin usein enkä mitenkään kykenisi lyömään jokaista pistorasiaa ynnä muita vastaavanlaisia päätöksiä pahimmillaan monta kuukautta ennen talon elementtien saapumista.

Tällaisia ajatuksia sunnuntai-iltaan. Seuraavaksi onkin sitten tulossa alkuvuoden raksakuulumisia. 

Asuntokaupat tehty ja muutto lähestyy

Perjantaina tehtiin sitten lopulliset kaupat nykyisestä asunnostamme. Vaikka tämä myynti varmistui jo parisen viikkoa sitten niin faktahan on, että mitä vain voi tapahtua siihen asti ennen kuin kaupan vahvistaja on kaupan vahvistanut. Kiinteistökaupoilla on  aina oltava mukana kaupanvahvistaja. Nyt on kauppa vahvistettu ja me käännämme pian uuden sivun elämässämme. 

Helpotus tämä oli toki myös rahallisesti. Nyt pääsemme rakentamaan omalla rahalla eikä tarvitse olla enää naimisissa pankin kanssa. Tai no naimisissa pankin kanssa taidamme olla sen seuraavat 25 vuotta, mutta nyt ei tarvitse enää toimitellla valmiusastetodistuksia tai laskuja pankille vaan laskut saa maksuun omasta pussista.

Kuvituskuvina kuvia meidän vanhasta kodista

Nyt voisi olla myös se hetki kun olisi ehkä aiheellista painaa paniikkinappulaa, sillä muuttoon on enää 27 päivää ja kun näette seuraavassa postauksessa kuvat raksalta niin pystytte varmasti itsekin toteamaan, ettei se varmasti ole muuttovalmis tuossa ajassa. Onneksi asioilla on tapana järjestyä. Otetaan siis plan B käyttöön ja täytyy keksiä jonkinlainen väliaikaismajoitus. Mä jo varoittelin veljeäni, että voi olla että se joutuu tarjoamaan meille väliaikaismajoitusta. Me ollaan sikäli aika helppoja "vieraita", kun ei varmastikaan käydä kuin näyttämässä päätä tyynyssä majoituspaikassa, kaikki muu aika kuin uni-aika tulee varmasti vietettyä raksalla tai töissä.

Painetaan niin pitkää päivää tontilla siis seuraava kuukausi (ööö, siis samalla linjalla jatketaan kuin pari viimeistä kuukautta) ja toivotaan että saadaan koti muuttovalmiiksi heinäkuun loppuun mennessä. Elokuussa kun lomani loppuu ja täytyy jättää koirat keskenään niin pitäisi kyllä viimeistään olla muutto takana tai pitää ottaa jo plan C käyttöön. Valitettavasti näyttää siltä, että myös juhannuksen vietto jää meiltä TAAS väliin. Hieman alkaa painaa viettää jo toista vuotta putkeen kaikki juhlapäivät raksalla, mutta tällä mennään. Tai itse yritän karata edes vajaaksi vuorokaudeksi mökille, mutta muuten hommaa riittää raksalla koko juhannukseksi. Tasoitemiehet tulevat maanantaina ja sitä ennen pitäisi viimeistellä vaikka mitä. Niin ja Tulikiveltä tullaan mittaamaan keittiöstä tarkat mitat keskiviikkona, jotta meidän kivitasot saadaan tuotantoon, mutta keittiön kasaamista ei ole vielä aloitettukaan.

Meillä on muuten varmaankin vuoden surkein ajankohta muuttaa rakenteilla olevaan taloon. Heinäkuu on tunnetusti koko Suomessa lomakuukausi ja silloin Suomi hiljenee. No meillähän olisi tietenkin juuri heinäkuulle tarvetta erinäisille palveluille sekä tuotteiden toimitukselle. Aiheuttaa siis vielä jo olemassa olevien säätöjen vuoksi pientä lisävaivaa, kun moni tehdas sulkee ovensa heinäkuuksi. Näyttää siltä että näistäkin säädöistä on selvitty ja tavarat saadaan tontille heinäkuussa. 

Tämänhän pitäisi olla "helppo" muutto, eikös. Ei tarvitse muuttaa kuin sänky vanhasta kodista ja voimme tässä kuukauden päivät "rauhassa" siirtää tavaroita uuden kodin kellariin odottamaan alakerran valmistumista. Kuulostaa rentouttavalta. As if. Ollaan kaukana siitä. Muutto jää 99 % minun harteille, sillä Harrin on pakko olla viimeiseen hetkeen asti rakentamassa uutta. Heräsin tähän faktaan alkuviikosta ja siitä sisuuntuneena nyt on koti täynnä pahvilaatikoita. Yhden pahvilaatikon olen vasta täyttänyt ja muistin kyllä heti kuinka vihaankaan muuttamista. 

Lähtölaskenta alkanut

Mun oli tarkoitus julkaista Teille tänään pitkä kertomus meidän sähkösuunnitelmista. Tähän suunnitelmaan tuli muutos, sillä .....rumpujen pärinää..... meidän asunto on MYYTY! Tänään oli asunnolla kuntotarkastus. Kaikki kunnossa ja sen myötä kaupat vahvistuivat. Reilu viikko kaikkinensa meni myynnissä. Hinnastakaan ei tarvinnut tinkiä loppujen lopuksi kuin 1500 euroa. Tämähän tarkoittaa myös, että meidän muuttopäivä on varmistunut. Se on viimeistään 51 päivän ja 20 tunnin päästä. Eli nykyinen asunto tulee olla tyhjä 15.7 kello 20 mennessä. Iiiiiiik. 

Nyt joku muukin voi ihmetellä, että miten ihmeessä voimme saada tulevan asunnon muuttovalmiiksi siihen mennessä. Sitä samaa täälläkin ihmetellään. Tässä on siis pieni riski, että olemme kodittomia pian. Onneksi on kesä ja isä lupasi lainata telttaa. No ei. Kodittomaksi jääminen ei ole vaihtoehto. Nyt vaan täytyy painaa raksalla aikaisempaa kovempaa heinäkuun puolenväliin asti. Voipi heittää hyvästit vapaille viikonlopuille sekä juhannuksen vietolle. On vaan jaksettava. 

Ihan keskenämme emme kotia muuttovalmiiksi tässä aikataulussa saa. Timpurille olisi nyt hieman tarvetta. Ulkopuolista apua on tarkoitus käyttää ainakin seinien tasoituksessa ja maalauksessa sekä vesieristeen asennuksessa. Portaat on onneksi tilattu asennettuna. Niistä lisää pian, kun saamme 3D kuvat käsiimme. 

Ihan mieletön fiilis täällä, tätä täytyy kyllä ehtiä jollain tavalla juhlistamaan. Mikäli nykyinen asunto ei jostain syystä olisi kaupaksi mennyt kesän aikana niin se olisi tarkoittanut myös raksan pysähtymistä, sillä meillä on paljon rahaa kiinni nykyisessä asunnossa. Moni rakentajahan ratkaisee tämän ongelman muuttamalla vuokra-asuntoon väliaikaisesti. Me yritimme kaikin keinoin välttää vuokralle muuttamisen ja siinä onnistuimme. Nyt voi viimein keskittyä pelkästään uuteen asuntoon. Ja rahallisesti projektin jatkuminen on myös turvattu.

Ei muuta kuin hommiin. Peukut pystyssä ettei jäädä kodittomiksi heinäkuussa. 

Hiljaista raksalla

Nämä kuvituskuvat eivät valitettavasti ole vielä raksalta vaan nykyisen kodin remontista. Meillä eletään lautakasan, mdf-levyjen, listojen, sirkkelin ja kaiken maailman muiden välineiden keskellä tällä hetkellä.

Sellainen huono puoli tässä omatoimirakentamisessa on, että kun ei meillä ole aikaa rakentaa taloa niin siellä ei tapahdu mitään. No nyt sitä aikaa ei ole ollut, joten hiljaista raksalla on ollut. Tällä hetkellä aikaa kuluu nykyisen omakotitalomme pintarempassa. Pikkuhiljaa alkaa olla viimeiset hetket laittaa nykyinen koti myyntiin ja sen myötä Harrin piti siirtyä tontilta kotiin remppaamaan vähäksi aikaa. Olisi se toki vähemmän stressaavaa, jos oma koti olisi myyty kun rakentaa . Meille vain oli ehdotonta, että emme halua muuttaa välissä mihinkään "väliaikaisasuntoon" vaan haluamme muuttaa nykyisestä suoraan uuteen.

Meillähän ei edelleenkään ole mitään aikataulua muutolle. Se varmastikin riippuu ja roikkuu paljolti myös siitä miten tämä nykyinen kämppä kaupaksi menee. Olisi hyvä pitää nykyinen sisustettuna myynnin ajan. Toisaalta kova hinku olisi heti päästä uuteen kotiin kun mahdollista. Heinäkuussa alkaa  myös rakennuslainamme lyhentäminen. Olisihan siinä vaiheessa jo kovin paljon mukavampi asua siinä kodissa mihin lovi palkasta hupenee. Tällä hetkellä vaan haaveilen hetkestä jolloin ei tarvitse elää raksan, remontin ja keskeneräisyyden keskellä. 

Toisaalta oma hyvinvointi edellä on mentävä, sillä jos jompikumpi meistä tässä nyt droppaa niin taitaa koko korttitalo sortua ja ei varmasti talo etene mihinkään. Valtava määrä päätöksiä pitäisi pikkuhiljaa saada tehtyä materiaalien osalta, mutta jotenkin tuntuu että tuntuu ylitsepääsemättömmän vaikealta tällä hetkellä. Onko tää sitä raksamasennusta sitten? Mistä saisi niitä kuuluisia lisätunteja vuorokauteen. Se helpottaisi huomattavasti. Tai toinen helpottava tekijä voisi olla jos pystyisin kloonaamaan tuon rakkaan mieheni, mutta sekään ei valitettavasti nykypäivänä ainakaan ole vielä mahdollista. 

Mitään huikeaa edistystä raksalla ei siis ole lähiviikkoina luvassa, mutta sisustuspäätöksiä sitäkin enemmän ja niistä infoa täällä piakkoin.

Kiirettä pittää ja tiukille mennee

Huh, mikä viikko taas takana. Kello on jo yksitoista sunnuntai-iltana ja Harri on edelleen tontilla puuhaamassa ja itse makaan aivan puolikuolleena sohvalla. Tontilla tuli tänään puuhattua puolikuntoisena. Me olemme niin älyttömän harvoin kipeänä, mutta tietenkin kriittisellä hetkellä molemmat kipeänä. Mulla ei valitettavasti vieläkään ole esittää kuvia missä meidän talo olisi päällä, sillä eihän siellä tälläkään viikolla ollut niin valmista, että talo olisi voinut tulla. Toimitus siis jälleen siirtyi viikolla. Onneksi ei tälläkään kertaa meistä johtuvista syistä. Ja jos ihan rehellisiä ollaan niin ei siellä vieläkään ole valmista vaikka talotoimitus on lukkoon lyöty tiistai-aamulle eli noin 33 tunnin päähän. Klurps, ei stressiä. Huomenna on tulossa väkeä tontille, joten kaikki peukut ja varpaat pystyyn, että siellä on tiistai-aamuna valmista. Tai no, pakko olla, talo tuloillaan ja nosturi varattu. 

Tänä viikonloppuna mm.

• nostettiin kermit ja eristykset ylös asti
• tehtiin kantavien väliseinien anturat
• tehtiin teräspilarien anturat (keskelle taloa tulee kaksi kantavaa teräspilaria) 
• jatkettu maatäyttöjä
• holvin yläreunaan tehtiin tasausvalu, kun oli jäänyt liian epätasaiseksi
• jatkettu terassin tekoa
• raivattu elementeille pihalta tilaa
• käyty Bauhausista ostamassa tarpeeksi suojapeitteitä 

Tässä kiireessä olen myös unohtanut ottaa kunnon kuvia tontilta näköjään siellä puuhaillessa. Toinen seikka on, että siellä on hieman pommin jäljiltä tällä hetkellä, eikä hyviä kuvia meinaa saada. Kelin pitäisi olla ainakin puolellamme ensi viikolla, on luvattu todella hyvää ja kuivaa säätä.  Eli kamera laulamaan ensi viikolla hieman ahkerammin, ainakin sitä kauan kaivattua näkyvää muutosta on tulossa.

Back in business

kuva: Jaakko Sorvisto

Häät on juhlittu ja Espanjassa lomailtu, tai lomailtu ja lomailtu. Töitä siellä tehtiin osaksi, mutta yhdessä oltiin ja aikaa jäi myös rentoutumiselle. Toisaalta se ei haitannut, kun lämpötila oli koko viikon lähellä neljääkymmentä niin tuntui parhaimmalta päivisin olla mahdollisimman lähellä ilmastointilaitteita. Häämatkalle sitten vuonna 2019, kun meillä (toivottavasti) on koti sekä piha-alue hyvin pitkälti valmiina. Ihanaa päästä taas keskittymään raksaan ja nyt mustakin alkaa todella olemaan jo hyötyä siellä. 

Meille oli tarkoitus tulla työmiehiä raksalle meidän loman aikana, mutta olivatkin kiinni muualla. Saimme vielä päivä ennen lähtöä sinne yhden kaksikon, mutta Harrin niitä perehdyttäessä hän oli todennut, että parempi etteivät he työskentele meidän tontille.  Siinä sitten alle 12 h ennen lähtöä alkoi melkoinen puhelinrumba. Meidän vastaavalla työnjohtajalla on onneksi hyvät yhteydet ja niimpä me saimme porukan tekemään loman aikana tontille onteloiden saumavalut sekä holvivalun. Meidän vastaava sekä Harrin ystävä kävi valvomassa tontilla niinä päivinä kun siellä töitä tehtiin, joten pystyimme loppujen lopuksi kuitenkin hyvin mielin lentämään Espanjaan. 

Tästä kaikesta johtuen kaikki ei millään olisi ollut valmiina ensi viikolla, kun elementtien oli tarkoitus saapua. Jotenka jo toisen kerran meidän piti siirtää talotoimitusta. Talo saapuu nyt uusimman aikataulun mukaan vasta 13.9. Ollaan siis jo tässä vaiheessa melkein kuukausi jäljessä alkuperäistä suunnitelmaa. Harmittaa, tai oikeastaan harmitti ehkä sen puolisen tuntia. Ei enää. Tämä on juuri se syy miksi emme ole laittaneet vielä edes nykyistä kotiamme myyntiin. Näin omatoimirakentajalle näitä viivästyksiä tulee aina. Tulee varmasti meille jatkossa lisääkin.

Tässä vaiheessa pakko kiittää meidän talotoimittajaa Lappli-taloa joustavuudesta ja loistavasta palvelusta. He ovat todella hyvin ottaneet vastaan meidän aikataulumuutokset ja joustaneet todella kiitettävästi. Ei varmasti ihan helppoa heillekään, kun tilauskirjat ovat melkoisen täynnä ja rakennusaika on kuumimmillaan. Melkoisen noloa, mutta ihan äärimmäisen helppoa heidän kanssaan on ollut näitä sumplia. En tiedä onko tämä sitten yleistäkin ja ehkäpä he ovat osanneet varautuakin viivästyksiin. Vaikea sanoa, kun ei ole aiempaa kokemusta. 

Erilaista tavaraa on kyllä ruvennut valumaan jo tontille. Kattoristikot ja ikkunat löytyy jo tontilta ja viime viikolla saatujen tilausvahvistusten mukaan ensi viikolla tulee lisää tavaraa. Loppuviikosta tontille ilmestyi myös yksi Pihlan terassiovi. Hieno ovi, mutta meidän ovet on kyllä tilattu Kaskipuulta ja ikkunat Piklakselta, joten ihan emme yhdistäneet mitä Pihlan ovi tekee meidän tontilla. Eivätpä osanneet Pihlallakaan sanoa miten heidän ovi voi löytyä meidän tontilla, mutta palaavat alkuviikosta asiaan. Toivottavasti jollain raksalla ei kuumeisesti odoteta kyseistä ovea.

MItä? Missä? Milloin?

Mitä? Otsikon kysymykset varmasti kiinnostavat kaikkia lukijoita. Meillä on siis tarkoitus rakentaa unelmiemme omakotitalo Etelä-Suomeen Kirkkonummelle. Talo tulee olemaan 1,5 kerroksinen ja pinta-alaltaan noin 230 m2 (kerrosala noin 260 m2). Tämän lisäksi kellarissa on neliöitä noin 70 m2. Talo on molemmille ensimmäinen itse rakennettu koti. Tarkoitus on kirjoittaa rakennusprojektista heti ensimetreistä asti valmiiseen kotiin asti.

Missä? Olemme ostaneet vuonna 2015 2,4 ha tontin Kirkkonummelta. Tontti sijaitsee lähellä Hviträsk järveä. Tontti on noin 380 metriä pitkä ja 68 metriä leveä. Puolet tontin pinta-alasta on MU-aluetta (= maataloudelle merkityksellinen alue) johon ei saa rakentaa.

Milloin? Tammikuun alussa 2017 olemme siinä vaiheessa, että olemme saaneet suunnittelutarveratkaisun haettua jo kunnalta ja rakennuslupahakemus pitäisi saada jätettyä kunnalle tammikuun aikana. Mitään absoluuttista aikataulua ei tietenkään pysty vielä lyömään lukkoon mutta haaveissa on päästä aloittamaan rakennusprojekti kevään/kesän 2017 aikana. Ennen tätä voi tietenkin mennä vielä monta asiaa mönkään. Ja kun kyse on Kirkonummen kunnasta niin jännittyneenä odotamme mitä käy rakennuslupahakemuksemme kanssa.