Rakennusvuosi 2018 on muuttunut rakennusvuodeksi 2019. Ajattelin meidän olevan niitä 2018 rakentajia, mutta taidamme yhtä lailla olla vielä vuoden 2019 rakentajia. Niin tai olimmehan me jo 2017 rakentajiakin. Onpa hurjaa ajatella, että meidän ajatukset on pyörineet tässä talossa ja rakentamisen ympärillä jo vuoden 2015 elokuusta alkaen. Huhheijaa, se on pitkä aika. Plus, että se on henkisesti aika raskasta aikaa, jatkuvasti täytyy miettiä päätöksiä, jatkuvasti on jokin asia tekemättä, jatkuvasti pitäisi olla kilpailuttamassa tuotteita tai jatkuvasti useat päätökset pitäisi saada maaliin. Kun pidät vapaata niin on vaikea olla potematta huonoa omatuntoa kaikista niistä tekemättömistä töistä. Ihan sama missä sitä on tai mitä tehdään, kun ollaan muualla kuin tekemässä rahaa (eli töissä), jotta voimme rakentaa niin on aina vähän huono omatunto. Odotan sitä hetkeä kun voi hyvällä omallatunnolla pitää vapaaviikonlopun ja ihan vain olla tekemättä mitään, ilman että usean kilometrin pituinen to-do lista painaa takaraivossa. Edes yksi ilta maata sohvalla tekemättä mitään ilman sitä huonoa omatuntoa.
Tää rakentaminen on jotenkin jo niin syvällä meissä, että vaikea tajuta että kyllähän tää joskus loppuu ja kaikki on valmista. Vai loppuuko sittenkään? Toivottavasti, mutta muutama vuosi täytyy kyllä vielä odottaa. Yläkerta on vielä rakentamatta, terassi, etupihan katos, autotalli, kellari on aivan kesken, piha on vielä kirjaimellisesti "pommin" jäljiltä ja pihaa on melkoisesti. Niin ja pihasaunakin meillä on haaveissa saada rakennettua. En tiedä kyllä millä rahalla.
Mutta missäs nyt mennään? Talo saatin kuin saatiinkin muuttokuntoon, mutta onhan täällä vielä paljon kesken. Yläkerta on kesken, sauna on tekemättä, kodinhoitohuone kesken, keittiö viimeistelemättä ja alakerran vessaan pitäisi vielä lisätä seinille yksi mikrosementtikerros sekä paneloida takaseinä, muutamat seinät kaipaa vielä maalia ja ja ja.. kyllähän lista pitkä on kun siihen lisää vielä edellisessä kappaleessa mainitsemani.
Ja mikäs meitä sitten on oikein viivyttänyt? Kaipa me yritettiin olla realistisia aikataulun suhteen, mutta ei sitä vain voinut tajuta kuinka paljon aikaa menee kun yksin tekee. Hyvä, ettei tiedetty miten läskiksi meidän aikataulutus meni, sillä olisimmeko uskaltaneet lähteä tähän projektiin. Emme varmaan. Siinä vaiheessa kun olemme aikatauluttaneet meidän projektia niin olemme ajatelleet että meillä olisi ulkopuolista apua, mutta loppujen lopuksi olemme ulkoistaneet vain seinien tasoituksen ja päivän ajan meillä oli putkimies tekemässä kytkentöjä. Ja se seinien tasoitus meni niin vihkoon, että sitä teimme viikkotolkulla lopulta itse. Eli se oman työn lisääntyminen ehkäpä noin 50 prosentista sinne varmaan 95 prosenttiin on nyt varmasti se suurin syy miksi olemme useita kuukausia aikataulusta jäljessä. Osasyynä tottakai raha, mutta välillä tuntuu että suurimpana syynä on se, ettei Harri ole oikein halunnut käyttää ulkopuolista apua. Se kun ei todellakaan ole helppoa löytää satavarmaa ammattilaista, johon voi luottaa ja olla varma että rakentamisen laatu ja tekeminen on yhtä kovaa kuin itse rakentamana.
Huomaan että verrattuna muihin rakentajiin me ollaan mietitty yksityiskohtia ihan julmettoman pitkään. Hiotaan päätöksiä ehkä liiankin pitkään ja täydelliseksi, vaikka oikeasti täydellisyyttä ei ole olemassakaan. Ollaan myös kirjaimellisesti purettu taloa, mikäli joku asia on jäänyt häiritsemään. Tai voidaan jättää joku asia seisomaan vaikka viikoksi, jos tuntuu ettei saada järkevää päätöstä aikaan. Nämäkin ymmärrettävästi hidastuttavat projektia melkoisesti. Ja en tiedä kannattaako tätä edes myöntää, mutta löydän kyllä jokaisen pienen virheen kaikesta täällä. Tää on se ihana kamaluus kun itse rakentaa niin katsoo jokaista paikkaa niin ison suurennuslasin kautta. Toiseen hengenvetoon olen äärettömän kiitollinen, että minun "ongelmani" ovat näin pieniä ja tiedostan kuinka onnellisessa asemassa olen, että olemme pystyneet rakentamaan ja pysyneet terveinä . Kuten sanoin meillä täytyy mennä helkkarin hyvin, jos saa harmituksen aikaan yhdestä milli kertaa milli haljenneesta laatasta. Ja ei en menetä yöunia sen vuoksi, mutta niitä ei voi olla näkemättä. Kokonaiskuvassa täällä on kuitenkin aivan täydellistä. Ei saa käsittää väärin.
Seuraava seikka on myös hidastuttanut (mutta on tavallaan myös ihana seikka), kun saa loppuun asti soutaa ja huopaa omien päätöksien kanssa ja muokata taloa. Jokainen työvaihe kun tehdään omin pikku kätösin niin päätöksiä voi venyttää äärimmilleen ja ottaa takapakkiakin tarvittaessa. Esimerkiksi ilta ennen lattialämpöputkien vetoa yläkertaan vielä muutettiin huoneiden paikkaa. Tai seinien levytysvaiheessa keksin haluta hyllyt rakenteisiin työhuoneeseen ja rakas mieheni sen toteutti. Meillä (vai pitäisikö sanoa mulla) vain mieli muuttuu niin usein enkä mitenkään kykenisi lyömään jokaista pistorasiaa ynnä muita vastaavanlaisia päätöksiä pahimmillaan monta kuukautta ennen talon elementtien saapumista.
Tällaisia ajatuksia sunnuntai-iltaan. Seuraavaksi onkin sitten tulossa alkuvuoden raksakuulumisia.
