Joskus välillä rakentaminen tuntuu aika raskaalta. Tai välillä raksa vaan etenee tus-kas-tut-tavan hitaasti, vaikka siellä yömyöhään raadettaisiinkin. Ja sitten seuraavassa hetkessä pääset ihastelemaan keittiöiden kalusteita paikallaan (kyllä meidän keittiö kävi paikallaan hetkisesti, tästä lisää pian) ja valtava onnen tunne valtaa koko kehon ja kaikki se työ ja uhraukset mitä on kotia varten tehty pyyhkiytyy mielestä. On tää kyllä sellaista tunteiden vuoristorataa ollut.
Yöunet on lähiaikoina jäänyt molemmilla melko lyhyiksi, joka toki voimistaa tunteiden vuoristorataa. Meillä on heinäkuussa ensimmäinen hääpäivä. Voi sanoa, että ainakin laitoimme avioliittomme ultimaattiseen testiin heti ensimmäisenä aviovuonna. Hyvin selvitty ja juhlimme entistä vahvempana ja onnellisempana ensimmäistä hääpäiväämme. Sanoin Harrille, että oli tilanne mikä tahansa raksalla niin me pidämme yhden KOKONAISEN vapaapäivän raksalta meidän hääpäivänä. PISTE.
Siitä tulee elokuussa kolme vuotta kun tontin ostimme ja niinsanotusti aloitimme rakentamisen, joten ehkäpä on ihan ymmärrettävää että pientä turnausväsymystä voipi tuntea. Vaikka ensimmäinen puolitoistavuotta meni taloa suunnitellessa ja juristin kanssa kuntaa vastaan rakennusluvasta taistellessa niin on sitä henkisesti siitä asti rakennettu taloa. Jos joku olisi sanonut meille kolme vuotta sitten kun tonttia ostimme, että me emme edes kolmen vuoden päästä ole vielä päässeet muuttamaan taloon, niin olisimme varmaan lyöneet hanskat tiskiin. Hyvä siis, että emme sitä tienneet. Sitkeyttä ja periksiantamattomuutta vaaditaan omatoimirakentajalta. Mutta niinhän se on elämässäkin jos haluaa saavuttaa jotain todella tärkeää ja upeaa.
Tämän kaiken hässäkän keskellä tulee haaveiltua mm.seuraavista asioista...
- tämä kahden talon välillä ravaaminen loppuisi
- saisi nukkua joku viikonloppu pitkään ilman herätyskelloa
- pääsisi eroon näistä silmäpusseista
- ei tarvitsisi syödä näin paljon take-away ruokaa raksalla
- päässä pyörisi jotain muutakin ajatuksia kuin raksaa
- ei tarvitsisi käyttää lounastunteja raksa-asioiden hoitamiseen
- ei tarvitsisi käydä K-raudassa tai Bauhausissa viikottain
- ehdittäisiin lähtemään meidän häämatkalle
- ei tarvitsisi selitellä ystäville miksi ei ole aikaa mihinkään
- pääsisi mökkeilemään
- pääsisi taas veneilemään, viime kesänä ei päästy kertaakaan yhdessä veneilemään
- ehtisi kampaajalle
- olisi taas aikaa keskittyä omiin harrastuksiin
- ei olisi kroppa näin mustelmilla ja naarmuilla rakentamisesta johtuen
- rahaa jäisi muuhunkin kuin rakentamiseen tai sisustamiseen
Aika monta ajatusta tuosta listasta voin allekirjoittaa, ihan samoista asioista on tullut itsekin haaveiltua. :) Meillä tilannetta on hämmentänyt vielä se, että kuvioissa on kaksi pientä lasta ja aina ei voi olla raksalla lasten kanssa. Nyt kun on maalaamista ym. hommaa jota minäkin voin tehdä niin on ollut vähän helpompi vuorotella raksalla oloa. Aika harvassa on kuitenkin hetket kun siellä voi koko perheen voimin olla (ainakaan niin, että molemmat saa jotain järkevää aikaan). Kovasti odotetaan siis sitä, että olisi koko perhe taas saman katon alla ja kenenkään ei tarvitsisi lähteä mihinkään. :)
VastaaPoistaAika sissejä olette kun jaksatte noin paljon raksalla ahertaa ja tehdä pitkää päivää. Vapaapäivä hääpäivänä kuulostaa ihanalta idealta! Oikein ihanaa ensimmäistä hääpäivää teille <3
Anni-Maaria
Varmasti moni omatoimirakentaja voi allekirjoittaa. Kyllä hattua nostan Teille jotka lapsien kanssa rakentavat, meillä kun ei tosissaan lapsia ole niin pystymme molemmat täysipainoisesti tekemään hommia tontilla, mutta selvää on ettei lasten kanssa niin pysty tekemään. Onneksi tämä on vain väliaikainen elämäntilanne ja ennen kuin huomaattekaan asutte jo talossa. Ja kyllä voi lapset olla ylpeitä, kun kerrotte että nekin on päässyt osallistumaan talon rakentamiseen :)
VastaaPoistaKiitos onnentoivituksista <3