Rakentaminen + parisuhde tässä ja nyt

Voiko enempää rakastaa näitä uuden kodin maisemia

Olen täällä blogin puolella useamman kerran jo kirjoittanut avoimesti tuntemuksia rakennusprojektin aikana, viimeisestä kirjoituksesta näyttää kuluneen jo lähes vuosi. Talon rakentaminen on niin valtavan iso osa elämää ja siinä on valtavasti tunnetta mukana. Aihe on myös pinnalla omissa ajatuksissa, sillä ei ole helppoa täälläkään ollut viime aikoina, kun molemmilla hermot kireänä massiivisista viivästyksistä ja hankalista asumiskuvioista johtuen. Tekisi hyvää myös edes viikonloppu olla ihan kaksin poissa raksalta, Sitä kuuluisaa parisuhdeaikaa, mutta nyt vaan täytyy jaksaa jouluun asti, jolloin saamme viikon loman. Sitä varten täytyy lentää pois, sillä kotiin jäämällä ei lomailu onnistu, se on varmaa. 

Se on täysin totta, että talon rakentaminen omin voimin on varmasti yksi suurin koetinkivi parisuhteelle. Se on kyllä tullut jo huomattua. Vieläkin olen kuitenkin samaa mieltä kuin puolitoista vuotta sitten kirjoittaessani viimeksi rakentamisesta ja parisuhteesta, että itse rakentaminen ei itsessään hajota parisuhteita vaan kyllä niitä ongelmia olisi ilmankin rakentamista. Mikäli parisuhde ei ole onnellinen ennen rakentamisen aloittamista  niin sitä se ei varmasti ole rakentamisen jälkeenkään. Jonkinlainen raksanahka on meidän parisuhteessa varmasti tullut kasvatettua ja molemmat sietää toisilta enemmän kuin normaalitilanteessa. Ja vaikka sitä p***aa ajoittain tulee enemmänkin niskaan niin kummasti sitä jaksaa puskea eteenpäin kun vain palauttaa molempien mieleen, miten mieletöntä juttua ollaan kahdestaan päästy toteuttamaan. Itselleni vaikeinta on, kun en pysty lähellekään yhtä paljon tekemään raksalla kuin Harri, voin vain tukea tarpeen mukaan, mutta kun tuntuu ettei se riitä. Haluaisin itsekin raataa yhtä lailla, se ei vain ole mahdollista kun en valitettavasti omaa samanlaista osaamista. Voi vain lohduttautua, että yhtä tärkeätä se kaiken muun elämän ylläpito rakentamisen ohella on.

Vertaistuesta saa myös ihmeellisen paljon voimaa. Moni ystävistämme on rakentanut talon suurimmaksi osaksi melko avaimet käteen periaatteella, mutta onneksi pari kaveriani on rakentanut talon hyvin pitkälti itse ja heille voi rauhassa avautua, sillä he tietävät minkälaisia tunneskaaloja omatoimirakentajat käyvät läpi. Toki muista rakennusblogeistakin saa hyvin vertaistukea, mutta valitettavan vähälle jää muiden blogien lukeminen, kun oma rakentaminen on kuumimmillaan. Välillä sitä on kyllä hiipinyt ajatus mieleen, että miten sekaisin me ollaan oltu, kun ollaan päätetty rakentaa näin iso rinnetalo kellarilla valtavalle ja vaikeasti rakennettavalle tontille. Tähänkin päätökseen on vaikuttanut raha, meillä ei olisi ollut varaa taloon, mikäli olisimme teettäneet paljon töitä ulkopuolisilla. Toisaalta ne pari työvaihetta, kun talolla on ulkopuolisia ollut niin on kyllä tullut tunne, että onneksi rakennamme itse eikä tarvitse valvoa muiden työtä. Se on kyllä tullut selväksi ettei meidän laatuvaatimus selkeästi ihan kohtaa monenkaan toimijan kanssa. 

Kaikista kuluttavinta ja stressaavinta on kuitenkin kaikki vastoinkäymiset, kun vain pystyisi tekemään eikä joutuisi niin paljon ottamaan takapakkia. Näistä meillä ainakin nousee ne suurimmat ärsytykset ja sen myötä mahdolliset kiukuttelut puolin ja toisin. Sinänsä hassua että eihän ne ole kummastakaan johtuvia, mutta silti niistä tulee äksyiltyä eniten.

Jotenkin tuntuu välillä että meillä on ollut jotenkin paha karma tässä projektissa aivan alusta asti.  Ensimmäisiä kertoja, kun tontilla aloitettiin kaatamaan puita niin meillä upposi kaivinkone kokonaan mutaan... lakimiestä tarvittiin rakennuslupavaiheesssa... elementtien tulo tontille viivästyi ja kun ne viimein saatiin tontille asti ne ei mahtuneetkaan tontille... .. parin viikon jälkeen puuskaisesta sateesta johtuen tuuli painoi veden aluskatteen alle ja kattotuoleja pitkin villoihin, joka aiheutti purkutöitä... muutaman kuukauden jälkeen huomattiin välipohjapalkin taipuneen ja se jouduttiin vaihtamaan... me itse asennettiiin lattiakaivo väärään paikkaan...  puuskittainen tuuli repi meillä kattopeltiä kuukausi takaperin... tasoitehommat ulkoistettiin jotta meidän ei tarvitsi tasoittaa ja loppujen lopuksi maksoimme niistä hirveästi ja korjailemme niitä edelleen... pakastimen hajoaminen ennen sen käyttöönottoa... taistelut talotehtaan laskujen kanssa... lukuisat reklamaatiot..  Näin ihan vain muutamia mainitakseni. Tähänkin viikonloppuun mahtui melko monta vastoinkäymistä... perjantaina petti puutarhaletkun liitin ja kellarissa tulvi, lauantaina huomasin yläkerrassa melkoiset halkeamat kipsilevyjen saumoissa, kipsilevyt asennettiin rutikuivina kesäpäivinä ja nyt ilmankosteuden noustua puu turpoaa eli elää... sunnutaina huomattiin hanasta tulevan aivan tummaa vettä ja hiekkaa olevan vessanpöntössä joka ei nyt tällä hetkellä toimi oikein, porakaivon vesisuonesta oli ilmeisesti irronnut silttiä.. ei aina huumori jaksa riittää näille vastoinkäymisille.

Vaikka rakentamista riittää pihan, autotallin, terassin ja pihasaunan osalta vielä pitkään, mutta kuitenkin voimme todeta että pahin on jo takanäpäin ja tunnelin päässä on todellakin valoa.  Eli voidaan ylpeänä vetää yläfemmat itsellemme. Erilaisia vinkkejä talon rakentamiseen on varmasti meiltä molemmilta kysytty usein. Oman projektin perusteella sanoisin, että ensisijaisen tärkeää on ettei missään nimessä laadi liian tiukkoja deadlineja. Meidän aikataulut on pettäneet niin pahasti,  emmekä ole ainoita. Olen kuullut useamman muunkin aikataulutuksen ylittyneen 100 %. Rakentamisessa ei voi kiirehtiä laadun kustannuksella. Miettikää hyvin realistisesti kuinka paljon Teillä on aikaa käytettävissä rakentamiseen ja laittakaa siihen vielä paljon pääälle (varmuuden vuoksi).  Punnitkaa myös oletteko oikeasti valmis siirtämään muun elämän vuodeksi-kahdeksi sivuun. Ottakaa niitä vapaapäiviä ja aikaa parisuhteelle (paljon enemmän kuin me),  Talo varmasti pysyy pystyssä, vaikka siellä ei joka viikonloppu töissä olisikaan. Ja muistakaa oikeasti kysyä mitä sille toiselle kuuluu, ei vain ohimennen vaan oikeasti puhukaa kuulumiset ja tunteet läpi. Älkääkä missään kohtaa unohtako, kuinka etuoikeutettuja olette että Teillä on mahdollisuus rakentaa Teidän unelmien kotia. Ja muistakaa että loppujen lopuksi se on vain talo, pelkkää materiaalia. Tärkeintä on, että olette terveitä ja olette yhdessä. Ei se talo ole sen arvoinen että parisuhde loppuu tai terveys pettää. 

Valtavasti tsemppiä kaikille rakentajille!