Perjantai 13.päivä

Perjantai 13. päivä oli jo pari viikkoa sitten, mutta tuntuu että lähiviikot on ollut yhtä perjantaikolmastoistapäivää kaikki päivät . Kaiken aloitti toissaviikolla minuun iskenyt mahatauti, joka vei sitten aivan sängyn pohjalle. Se tunne,  kun tietää että pitäisi tehdä vaikka mitä, mutta vessaan pitää kävellä seinistä pidellen ja muutama minuutti koneella saa voimaan todella pahoin niin ei auta kuin myöntää mahataudin voittaneen 6-0. 

Raksa on ollut hieman pysähdyksissä, kuten on voinut ehkäpä huomata. Tai pysähdyksissä on ehkäpä väärä ilmaisu, siellä on menty takaperin, eli siis jouduttu hieman purkamaan jo rakennettua pintaa. Viime kirjoituksessa kirjoitin meidän taipuneesta kattopalkista ja varsinkin siitä yhdestä palkista joka on eniten taipunut. Taipuma ei ollut vielä ylittänyt sallittua, mutta päätettiin kuitenkin varmuuden vuoksi vaihtaa palkki. Se on tällä hetkellä vielä hyvin hyvin paljon helpompaa kuin pian, kun katto on levytetty ja yläkerrassa väliseinät nousseet. Pelattiin siis varman päälle, ettei tarvitse tulevaisuudessa repiä rakenteita auki. Kyllähän sitä myös levollisemmin nukkuu, kun ei tarvitse miettiä taipuuko palkki vielä enemmän vai ei.

Tämähän menee siis täysin omaan piikkiimme tämä vaihtotyö eikä talotehtaan. Talon yläkerran lattia oli suunniteltu tehtävän kipsilevyistä. Itse päätimme vaihtaa materiaalin kuitubetoniin työn nopeuttamiseksi. Kantavuus riittikin, mutta ongelmaksi muodostui, kun nykyään pientaloissa mitataan rakenteiden värinä ominaisuuksia, jota emme osanneet ottaa huomioon. Ne laskennalliset raja-arvot ylittyivät tässä tapauksessa.

Siispä purkamaan rimoituksia ja eristyksiä. Tilattiin K-raudalta uusi paksumpi ja vahvempi liimapuupalkki, palkki onneksi saapui K-rautaan parissa päivässä. Sit ei muuta kuin hommiin.  Kevennettiin välipohjaa työntötangoilla (yläkuvissa nuo rumat keltaiset). Irroitettiin naulauskulmalevyt ja liu'utettiin palkki pois ja uusi tilalle. Tai niin se olisi mennyt jos se olisi onnistunut kuin elokuvissa, mutta tämä nyt ei mennyt ihan kuin elokuvissa.  Palkki ei halunnutkaan tulla vaihdetuksi eikä liikkunut mihinkään. Palkin toisessa päässä oleva teräspilari missä liimapuupalkki oli tuettuna, on palkin sisässä hitsattu vahvikerauta. Tämä esti palkin liikkumisen sivusuunnassa. Välipohjaa ei voinut nostaa liikaa joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi sahata palkki pois. Onnistuihan se viimein, mutta aivan liikaa aikaa tähän paloi. Eiköhän meidän raksalla jo vastoinkäymiset alkaisi riittämään?

Onhan muuttoa jo odotettu vuodesta 2015 asti, kun tontti ostettiin niin eihän kuukauden viivästys (TAAS) voi enää tuntua missään. Eihän. Onneksi tää vuodenaika vaan saa hymyn huulille vaikka tulisi mitä. Rakastan kevättä, mikään ei voi häiritä hyvää fiilistä kun saa kuunnella lintujen viserrystä,  nauttia auringonsäteiden lämmöstä, kirkkaista aamuista sekä vihertyvästä luonnosta.