Talon ulkomaalit

Mun kesäloma alkoi viikko sitten ja sehän tarkoitti sitä, että alkoi myös minun kesälomaprojektini  eli talon maalaus. Jippiiii (not). Moni kyselee tässä vaiheessa kesää lomasuunnittelmia ja mä olen vastannut, että yksi suurimpia suunnitelmia on meidän talon maalaus ja vieläpä kahteen kertaan. Olen saanut sääliviä katseita. Ei ihme. Säälin jopa itseäni. Peukut pystyyn, että kelit edes pysyy hyvinä. Niin tai siis maalaamiseen sopivat hyvät kelit, eli pilvistä tai puolipilvistä, ei sateen uhkaa ei suoraa auringonpaistetta eikä kosteusprosentti saa olla liian korkea. Helppoa, varsinkin kun tuntuu tällä hetkellä menevän melkoisen huonolla prosentilla edes sinnepäin nuo meterologien sääennusteet. Ilmeisesti kannattaa luvata huonompaa niin kukaan ei ainakaan voi valittaa säästä, kun se onkin ennustettua parempi. Tai hyvä vaihtoehto on myös ollut laittaa sinne ennusteeseen aurinkoa, pilveä, sadetta ja ukkosen kuva, varmasti joku niistä osuu. 

Mutta itse maalaukseen. Viimeviikolla oli sitten viimeinen hetki päättää talon ulkomaalin väri (miten niin nää meidän päätökset on aina viimetingassa, emme selvästi osaa tehdä päätöksiä kuin viimeisillä hetkillä) joten marssimme Värisilmän liikkeeseen tavoitteena löytää meille sopiva ulkomaalin sävy. Talostammehan tulee siis valkoinen, joten maalaisjärjellä ajattelisi että helppoahan on valita sävy, mutta tiedättekö niitä valkoisen sävyjä on PALJON. No mehän edettiin tässä asiassa niin, että pistin kuuluisan googlen laulamaan ja etsiskelin millaisilla valkoisen sävyillä muut on talonsa maalanneet. Löysin paljon eri vaihtoehtoja millä valkoisen sävyllä ihmiset ovat talonsa maalanneet, kuten esimerksi Teknoksen NCS S0500-N tai NCS S0300-N sävyillä,  osa oli käyttänyt sisämaaleista tuttua Paperi sävyä myös talon ulkomaalauksessa ja moni oli maalannut Tikkurilan sävyllä nimeltä Höyry.

Nämä vaihtoehdot mielessä siis marssimme Värisilmään. Ja itseasiassa valinta oli hirmuisen helppo. Heti kun näimme sävyn Hoyry mallipalan ja vertasimme sitä muihin, se kolahti molemmille täydellisesti. Se oli juuri oikea valinta meidän modernille kodille. Se taittaa harmaaseen ja se ei varmasti näytä kellertävältä eikä siniseltä missään valossa. Myyjä ehdotti vielä, että voimme ostaa pienet purkit muutamia maaleja mukaan, mutta emme nähneet sille tarvetta sillä pienen alueen maalaus ei kuitenkaan kovin hyvin anna kuvaa miltä kyseinen maali näyttää koko talon seinässä, mutta toki jos paljon empii lopullista sävyä niin ehdottomasti silloin kannattaa tehdä koemaalaukset talon seinään. Varsinkin jos suunnitteilla on maalata talo jollain muulla kuin valkoisen sävyillä. 

Kilpailutimme maalit tarkkaan sillä meidän taloon uppoaa melkoinen määrä maalia, joten hinnalla on väliä, toki kuitenkaan laadusta tinkimättä. Käsityksemme mukaan Suomessa olevien suurempien brändien tuotteet ovat hyvälaatuisia kaikki eikä niissä hirveästi eroja ole. Me päädyttiin ostamaan maalit K-raudasta, niiden Cello Wintex talomaalia (sävytettynä). Cellon maalit tehdään muuten Teknoksen tehtaalla, mitä emme me ainakaan tienneet aikaisemmin. Ostimme alkuun 4 kappaletta 9 litran pönttöä maalia. Tämä määrä ei toki tule riittämään mutta sillä pääsee alkuun. Näiden lisäksi ostimme myös yhden 9 l pöntön maalia sävytettynä harmaan sävyyn RR23 jolla maalaamme ikkunan karmit. Samaisella harmaan sävyllä on meidän rännit.

Loppuun vielä parhaat vinkit maalamiseen, jotka meille useammasta paikasta jaettiin

• Paras ajankohta talon ulkomaalaukselle on touko-kesäkuu (aika pitkä sesonki tälle talon maalaukselle suomessa on) -> tämä oli tiedossa, mutta kuitenkin meillä maalaus venyi heinäkuulle, mutta vielä ainakin tällä hetkellä on ollut oikein hyvät kelit maalata
• Lämpötilan on oltava yli + 10 kymmenen astetta ympäri vuorokauden, kun maalataan
• Kuten yllä mainitsin paras keli on pilvinen kesäpäivä, maalausta ei tulisi suorittaa paahtavassa suorassa auringonpaisteessa eikä toki vesisateessa tai jos edes sateen uhkaa
• Maalisävyn valinnassa tulee huomioida että värit näyttävät aina vaaleammilta ja kirkkaammilta suurella pinnalla kuin pienessä värimallissa
• Älä tinki hyvistä pensseleistä, tämä on ehdoton! Huonoista välineista ei tule kuin kiukkua ja huonoa jälkeä
• Maali tulee AINA sekoittaa hyvin ennen aloitusta
• Rapatessa roiskuu eli suojaus ehdottoman tärkeää myös oman itsensä suojaaminen (nimimerkillä rapsuttelin juuri puolisen tuntia hiuksistani löytyneitä maalitahroja)

Olemme olleet aivan supertyytyväisiä maalivalintaamme ja pian näättekin valmista pintaa tulevissa postauksissa

Viimekuukausien puuhailut

Kuten toissapäivänä kirjoitin, kovin reippalla tahdilla täällä ei ole asiat edenneet sillä Harri on keskittynyt pääosin työntekoon ja ainoastaan viikonloput on pystytty hommia tekemään. Eikä aina edes viikonloppuisin, sillä olemme myös joskus jo ottaneet niitä vapaaviikonloppuja poissa hommista. Tänä vuonna esimerkiksi lähdimme ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen viettämään juhannusta mökillemme. Kaksi viimeistä vuotta on juhannus mennyt raksalla, kuten lähes kaikki muutkin juhlapyhät. Parisen vuotta, kun jättää lähes kaikki juhlapyhät juhlimatta niin alkaa tulla jo perheenkin puolelta melkoista painostusta asiasta.

Yritän nyt kuitenkin näin kuvapainotteisesti saada hieman kerrottua mitä täällä on alkuvuodesta sekä etenkin mitä täällä on puuhailtu viimeisen kolmen kuukauden aikana. Kun näitä kokoaa niin miettii että eikös me enempää olla saatu aikaiseksi vaikka kaikki vapaa-aika rakentamiseen on käytetty. Toisaalta työt on vieneet lähikuukausina niin ison siivun,  että ei sitä vapaa-aikaa kauheasti ole ollutkaan. Ja toki listauksesta uupuu roppakaupalla suunnittelua, joka vie järjettömän ison siivun ajankäytöstä. 

Se suurin ja myös ihanin juttu oli että saimme saunan (lähes) valmiiksi ja käyttökuntoon. Tämä varsinkin Harrille ISO juttu, silllä jouduimme muutaman kuukauden asua ilman saunaa mikä ei himosaunojalle ollut kovin helppoa. Lisää saunakuvia tulossa pian. Ja pahoittelut huonolaastuisesta saunakuvasta, olen useampaan otteeseen ja eri valotuksilla yrittänyt saunaa kuvata, mutta tuntuu ihan mahdottomalta vastavaloon kuvata. Saunan valaistuksen olemme omasta halustamme jättäneet melko niukaksi niin ei tunnu pimeälläkään onnistuvan saunan kuvaus. Täytyy pytää joku hieman ammattitaitoisempi valokuvaaja saunaa kuvaamaan.

Alkuvuodesta eteinen laatoitettiin ja sen jälkeen saatiin eteisen liukuovikaapistot asennettua. ja toki viimein keväällä uskallettiin vaihtaa raksaovi lopulliseen oveen. Kuten näkyy meillä on edelleen rumasti suojattuna portaat yläkertaan. Yläkerta kuin ei ole tällä hetkellä muussa käytössä kuin raksatavaroiden varastona niin portaat saa olla vielä pitkään suojattuna, etteivät vaan naarmuuntuisi ennen kuin saamme yläkerran asumiskäyttöön.

Pihalla on puuhattu paljon, tehty tukimuuria ja maatäyttöjä sekä mm. kaivettu tien ali autotallin vesi-ja sähköjohdot odottamaan joskus hamassa tulevaisuudessa tapahtuvaa autotallinrakennusta. Pihaa on siivottu, siivottu ja siivottu ja vielä kerran siivottu.  Ihana idea ostaa 2,4 ha tontti, mutta välillä kyllä ahdistus iskee kun meillä ei varmaan ikinä ole niin paljon rahaa mitä tuohon meidän pihan tekemiseen uppoaa.

Terassirunkoa on jatkettu rungon kiinnityksellä ja jäykistämisella. Olisi aivan ihana ollut jo tänä kesänä saada terassi valmiiksi ja käyttöön, mutta aika ja raha tuli vastaan emmekä ole vielä saaneet terassia tehtyä. Toivottavasti syksyllä pääsisimme vielä nauttimaan terassilla kauniista syyspäivistä. Terassikatoksia ja kattoja maalailtu. Talon maalaus on minun ToDo listalla tänä kesänä, joten maalaushommat ei ole loppumassa tälle kesälle, vaan kesälomasuunnittelmissa on talon maalaus,  jeeeee (NOT). 

Kodinhoitohuoneen teko on toden teolla aloitettu. Sähkötöissä kesti melko kauan, kun ei oikein ihan itsekään tiedetty mitä kaikkea sinne halutaan. Onhan meillä toki sähkösuunnitelmat tehty aikoja sitten, mutta niistä on kyllä poikettu muissakin tiloissa. Täytyy vain sitten päivittää suunnitelmat kuntoon, kun talo valmis. Voi kuinka olen odottanutkaan valmista kodinhoitohuonetta. Meillä on toki pyykinpesukone ollut käytössä muutosta lähtien, mutta se on ollut kellarissa. Kodinhoitohuoneen myötä helpottuu kyllä monet arkipäiväiset toiminnot ja tulee valtavasti lisää säilytystilaa. Niin ja mikä parasta kodinhoitohuoneeseen valmistuu koirien suihku, ei enää kuratassuja kylpyhuoneeseen.

Long time no seen

Hellurei! Pitkästä aikaa. Hengissä ollaan ja kaikki loistavasti täällä. Kevät on ollut vain töiden, agilityharrastukseni sekä tietenkin rakentamisen vuoksi sen verta kiireinen, että jostain on ollut pakko tinkiä ja nyt se on ollut blogin kirjoittamisesta. Ihana huomata, että edes muutamat on jääneet kaipaamaan, kun kyselyjä blogin päivittymisestä on tullut. Kesäloma jo häämöttää, joten eiköhän blogikin pääse pian normaaliin viikottaiseen postaustahtiinsa.

No missäs rakentamisessa sitten oikein mennään? Hommat etenee koko ajan, mutta välillä tuntuu toki että tuskaisen hitaasti. Harri oli talvella paljon raksalla hommissa, joten työnteko hänelle jäi vähemmälle ja sehän näkyy tietenkin myös meidän lompakolla, jonka vuoksi Harri on kevään joutunut keskittymään enemmän taas siihen työntekoon. Rakennusbudjetti alkaa olemaan aika lailla käytetty ja loppurakentamiset (joita on siis vielä paaaaaaljon) täytyy kaivaa ihan sieltä oman lompakon pohjalta, joka tietysti hieman hirvittää. Onneksi pystymme itse jonkin verran yrittäjänä ja osa-aika yrittäjänä vaikuttamaan kuinka paljon töitä teemme. 

Tiedättekö muuten, pakko kertoa teillekin, kun tuossa ehkä noin nelisen vuotta sitten päätettiin olla hulluja eli lähteä omatoimirakentamaan niin mun ainut ehto oli, että muutetaan sinne vasta kun talo on V-A-L-M-I-S.  Tämä ajatus lähti siitä, että meidän edellinen koti oli omakotitalo, jonka Harri remontoi kirjaimellisesti lattiasta kattoon ja viimeiset viimeistelyt edelliseen kotiimme tehtiin varmaan tuntia ennen ensimmäistä näyttöä, kun olimme myymässä asuntoa. En halunnut samaan tilanteeseen asumaan keskeneräiseen kotiin, mutta kuinkas kävikään. Nyt voi ehkä jo nauraa asialle, mutta ei se kyllä joka hetki ole naurattanut, kun taas asuu keskellä rakennustyömaata ja tulee asumaan vielä ainakin vuoden loppuun asti. Ellei satu lottovoitto osumaan kohdalle ja Harri pysty jäämään kokopäivärakentajaksi.

Ehkä pelottavinta on se, että tähän keskeneräisyyteen tottuu. Päivät, viikot jopa kuukaudet kuluu ja sitä huomaa, että keskeneräisyys ei enää ärsytäkään yhtä paljoa. Varmaan keskeneräisyyttä enemmän ärsyttää se tosiseikka, että edelleen täytyy jättää kaikkia mukavia menoja väliin, jos haluaa että kotona etenee hommat.

Täällä blogin puolella tulen esittelemään joka ikisen tilan materiaaleineen, mutta vasta kun tilat ovat viimeistä listaa myöten valmis. Ja tällä hetkellähän täältä ei sellaista tilaa löydy. Keittiö, kylpyhuone, sauna ja olohuone lähestulkoon valmit, mutta mutta jotain pientä niistäkin puuttuu ja perusteellisen esittelyn haluan tehdä vasta, kun viimeinenkin lista on paikallaan. Keskeneräisiä tiloja meillä sitten riittääkin, koko yläkerta, kodinhoitohuone sekä alakerran vessa (toki se on jo käyttökunnossa, ettei sentäs tarvitse bajamassa käydä :) ja terassi on vielä kesken, näin kesäaikaan sapettaa muuten aika paljon olla ilman terassia, onneksi on iso piha.

Huomenna tulossa kuvia ja tekstiä kuulumisista ja  kevään raksailuista, joten stay tuned!

Meidän ruokapöytä

Helmikuussa rakensimme itsellemme ruokapöydän. Lupasin esitellä sen täällä blogin puolellakin, instassa se on jo vilahdellutkin. Ajatus oman pöydän rakentamisesta lähti jo yli kolme vuotta sitten kun päätin että haluan niin ison olohuoneen/ruokailutilan, johon varmasti mahtuu 10 hengen pöytä.  Kovin usein siinä ei varmasti 10 henkeä syö, mutta kuinka ihanaa että on niin iso ruokapöytä että on mahdollista kestitä isompaakin porukkaa. Melko pian kuitenkin huomasin, ettei niin isoja pöytiä oikein myydäkään tai ainakaan hyvännäköisiä sellaisia. Ei siis ollut muita vaihtoehtoja kuin tehdä pöytä itse. Mustat mahdollisimman paksut jalat ja puupinta, jolla saa ihanasti  lämpöä ja kodikkuutta muuten valko-musta-harmaaseen kotiin oli minulla toiveena.

Selailin nettiä ja katseltiin erilaisia inspiraatiokuvia ja Harri ryhtyi hommiin. Jalkoja varten tilattiin raudat Hartmanilta. Tilattiin kaksi kuuden metrin laattaterästä leveydessä 200 mm ja 10 mm paksu. Harri leikkasi ne kulmahiomakoneella mittoihin ja hitsasi yhteen. Jaloista haluttiin mustat, joten ne lähti pulverimaalattavaksi Helsinkiin yritykseen nimeltä Taximo. Ennen sitä Harri vielä porasi pöytälevyn kiinnitysreiät valmiiksi teräksiin. Reikiä tehtiin kahdeksan per puoli. Viikon päästä saatiin haettua mustaksi pulverimaalatut jalat takaisin kotiin. 

Pöytälevyn metsästys ei ollutkaan niin helppoa. Halusimme täyssauvaisen paksun tammilevyn, mutta sellaista ei kyllä mistään löydetty tarpeeksi isona (vähintään se kolme metriä) sekä paksuna. Katsastimme myös Viron tarjonnan. Siellä ainakin Stragendo nimisellä yrityksellä on valtava määrä erilaisia puusepäntuotteita tarjolla. Viimein löysimme sopivan tammilevyn lahtelaisen yrityksen Träimportin varastosta, mutta se oli sormijatkettua tammea eikä täyssauvainen (mikäli ihmettelet mitä eroa niillä on niin ehkä seuraavat kuvat auttavat hahmottamaan siinä, täyssauvainen tammilevy ja sormijatkettu tammilevy). Se oli kuitenkin ehdottomasti lähinnä sitä mitä haettiin, joten tilattiin sormijatkettu tammilevy. Se oli koossa 3700 mm pituus, leveys 1050 mm ja paksuus 30 mm. Alunperin olisin halunnut pöydän leveydeksi 1100 mm, mutta hieman pienempi 1050 mm toki riitti myös. Halusimme mahdollisimman paksun pöytälevyn, sillä noin isossa ruokapöydässä kovin ohut pöytälevy olisi näyttänyt mielestämme tyhmältä.  Niinpä tilasimme kaksi pöytälevyä ja liimasimme ne itse kotona yhteen eli lopulliseksi paksuudeksi saimme kuusi cm.

Ennen pöytälevyjen liimaamista Harri leikkasi pituuden noin reiluun kolmeen metriin. Tavoitteena oli saada pituudeltaan kolme metrinen ruokapöytä. Pöytälevyjen liimaamisen jälkeen Harri viimeisteli pinnan hiomakoneella ja kulmat käsisirkkelillä. Pinta viimeisteltiin Osmo Colorin Top Oililla sävyllä valkotammi. Haluttiin pitää mahdollisimman alkuperäisenä pinta ja testailujen jälkeen sillä jäätiin parhaiten alkuperäiseen sävyyn. Sitten olikin enää vuorossa pöytälevyn yhdistäminen jalkoihin. Tuo kolmen metrin ja kuusi senttiä paksu pöytälevy painaa AIVAN julmetusti, oliko jotain 200 kg. Eli oli todettava omat rimpulakädet täysin hyödyttömiksi ja pyytää lisää miesvoimaa Harrin kanssa kantamaan pöytälevy meidän kellarista ulkokautta meidän olohuoneeseen. Siinäkin loppujen lopuksi onnistuttiin vaikka melko tiukille miehet joutuivatkin. Onneksi eivät hajottaneet itseänsä kantamisurakassa. Pöytälevyt nostettiin jalkojen päälle ja ruuveilla kiinni. Ja tsadaa meidän ruokapöytä oli valmis. 

Siitä tuli vielä NIIIIIIIIIIN paljon hienompi mitä odotin. Oon AIVAN rakastunut. Ensimmäinen ilta vaan istuin punaviinilasi kädessä ja ihastelin sitä. Taidetaan tehdä samoista materiaaleista meille pieni ja matala sohvapöytä. Ja jälleen mikä parasta se on itsetehty ja siinä mielessä uniikki. Kaikki jotka meillä on käyneet niin on jo halunneet tilata Harrilta itselleenkin vastaavan pöydän, joten ehkäpä Harri joutunee muutaman lisäpöydänkin tänä vuonna askartelemaan. Ruokapöytämme tuolit muuten on ostettu Askosta ja sopivat muuten aivan täydellisesti pöydän kanssa. Ja mikä tärkeintä ovat mielettömän hyvät istua. 

Mitäs tykkäätte? :) Jos ja kun olen jotain tärkeää unohtanut kertoa niin kysykää ihmeessä.

Alkuvuoden raksailut

Huhheijaa. Täällä edetään jo maaliskuuta, mutta itse ei vain meinaa pysyä vauhdissa mukana, sillä just vastahan vaihtui uusivuosi niin miten voi olla jo maaliskuu. Maaliskuu- ja huhtikuu on ihan lempikuukausia minulle. Valon määrä ja kevään tulo saa minut ainakin heräämään henkiin ja hymyn korviin. Voi kesä, kuinka täällä Sinua odotetaankaan.  Rakentaminen on hidastanut entisestään sillä Harri on palannut töihin ja hommia edistetään. Nyt Harri on vielä lomailemassa alpeilla, joten täällä ei tapahdu siivousta ja sisustamista lukuunottamatta mitään. Kun Harri palaa lomiltaan niin pitäisi päästä eteisen viimeistelyyn, kodinhoitohuoneen kalustamiseen sekä koirasuihkun rakentamiseen ja sauna tarvitsee vielä katon, lauteet ja kiuaksen paikalleen. Meillä on hieman vääntöä asiasta että missä järjestyksessä nämä kyseiset työt tehdään, joten saa nähdä kumpi meistä voittaa tämän väännön. Ei varmaan tarvitse veikata kummasta päästä listaa Harri haluaisi aloittaa ja kummasta päästä minä. Eiköhän se pian selviä täällä blogin puolellakin minkälaiseen kompromissiratkaisuun tässä päädymme.

Ennen kuin selviää mitä meillä seuraavaksi rakennetaan niin hypätään ajassa tammikuun alkuun ja käydään hieman läpi mihin meidän aika alkuvuoden aikana on raksalla mennyt. Joulukuussa aloitettiin kylpyhuoneen teko ja tammikuun alusta alkoi kylpyhuoneen laatoitustyöt ja samalla laatoitettiin toki saunan lattia. Ensin laatoitettiin seinät alimmaista riviä lukuunottamatta, sitten lattia ja lopuksi alimmainen rivi. Tarkempi postaus kylypyhuoneesta tulossa kun se valmistuu kokonaan. Käyttökunnossa on, mutta ei se vielä valmis ole. Myös Vieser Line lattiakaivon asennuksesta kirjoitan erikseen.

Meinasi hieman taas stressitasot nousta kun tajusimme että olemme tilanneet kaksi pakettia liian vähän lattialaattaa. Samaa laattaa tuli meille alakerran vessaan, kylpyhuoneeseen ja saunan lattiaan. Mielestämme me niin moneen kertaan ne laskettiin ja tarkastettiin ja ylijäämää piti olla mutta niin vain lopputulemana laatat loppuivat kesken. Laattaa kyllä löytyi mutta alkoi jännitys löytyikö samaa polttoerää. Ajoin itse laattaapisteen varastolle tarkistamaan mitä polttoeriä niillä oli jäljellä ja kävi niin että siellä oli yksi paketti samaa polttoa ja yksi eri polttoa. Kyllähän niissä eron huomasi, mutta tarvitsimme loppujen lopuksi vain yhden laatan toisesta paketista (eri poltolla) ja ei sitä kyllä lattiassa kukaan ole nyt huomannut mikä laatta on eri polttoa. Onneksi on eläväiset laatat. Tästäkin kämmistä selvisimme siis ehjin nahoin, vaikka tosissaan stressikäyrät alkuun pompsahtivatkin.

Tammikuu ja helmikuun alkupuolikin vierähti siis täysin kylpyhuoneen ja saunan parissa. Helmikuussa kaiken muun pientyön lisäksi asennettiin vierashuoneeseen liukuovikaappi sekä Harri rakensi meille keittiön ruokapöydän. Esitellään pöytä seuraavassa postauksessa.

Hitaasti mutta varmasti?

Rakennusvuosi 2018 on muuttunut rakennusvuodeksi 2019. Ajattelin meidän olevan niitä 2018 rakentajia, mutta taidamme yhtä lailla olla vielä vuoden 2019 rakentajia. Niin tai olimmehan me jo 2017 rakentajiakin. Onpa hurjaa ajatella, että meidän ajatukset on pyörineet tässä talossa ja rakentamisen ympärillä jo vuoden 2015 elokuusta alkaen. Huhheijaa, se on pitkä aika. Plus, että se on henkisesti aika raskasta aikaa, jatkuvasti täytyy miettiä päätöksiä, jatkuvasti on jokin asia tekemättä, jatkuvasti pitäisi olla kilpailuttamassa tuotteita tai jatkuvasti useat päätökset pitäisi saada maaliin. Kun pidät vapaata niin on vaikea olla potematta huonoa omatuntoa kaikista niistä tekemättömistä töistä.  Ihan sama missä sitä on tai mitä tehdään, kun ollaan muualla kuin tekemässä rahaa (eli töissä), jotta voimme rakentaa niin on aina vähän huono omatunto. Odotan sitä hetkeä kun voi hyvällä omallatunnolla pitää vapaaviikonlopun ja ihan vain olla tekemättä mitään, ilman että usean kilometrin pituinen to-do lista painaa takaraivossa. Edes yksi ilta maata sohvalla tekemättä mitään ilman sitä huonoa omatuntoa.

Tää rakentaminen on jotenkin jo niin syvällä meissä, että vaikea tajuta että kyllähän tää joskus loppuu ja kaikki on valmista. Vai loppuuko sittenkään? Toivottavasti, mutta muutama vuosi täytyy kyllä vielä odottaa. Yläkerta on vielä rakentamatta, terassi, etupihan katos, autotalli, kellari on aivan kesken, piha on vielä kirjaimellisesti "pommin" jäljiltä ja pihaa on melkoisesti.  Niin ja pihasaunakin meillä on haaveissa saada rakennettua. En tiedä kyllä millä rahalla. 

Mutta missäs nyt mennään? Talo saatin kuin saatiinkin muuttokuntoon, mutta onhan täällä vielä paljon kesken. Yläkerta on kesken, sauna on tekemättä, kodinhoitohuone kesken, keittiö viimeistelemättä ja alakerran vessaan pitäisi vielä lisätä seinille yksi mikrosementtikerros  sekä paneloida takaseinä, muutamat seinät kaipaa vielä maalia ja ja ja.. kyllähän lista pitkä on kun siihen lisää vielä edellisessä kappaleessa mainitsemani.

Ja mikäs meitä sitten on oikein viivyttänyt? Kaipa me yritettiin olla realistisia aikataulun suhteen, mutta ei sitä vain voinut tajuta kuinka paljon aikaa menee kun yksin tekee. Hyvä, ettei tiedetty miten läskiksi meidän aikataulutus meni, sillä olisimmeko uskaltaneet lähteä tähän projektiin. Emme varmaan. Siinä vaiheessa kun olemme aikatauluttaneet meidän projektia niin olemme ajatelleet että meillä olisi ulkopuolista apua, mutta loppujen lopuksi olemme ulkoistaneet vain seinien tasoituksen ja päivän ajan meillä oli putkimies tekemässä kytkentöjä. Ja se seinien tasoitus meni niin vihkoon, että sitä teimme viikkotolkulla lopulta itse. Eli se oman työn lisääntyminen ehkäpä noin 50 prosentista sinne varmaan 95 prosenttiin on nyt varmasti  se suurin syy miksi olemme useita kuukausia aikataulusta jäljessä. Osasyynä tottakai raha, mutta välillä tuntuu että suurimpana syynä on se, ettei Harri ole oikein halunnut käyttää ulkopuolista apua. Se kun ei todellakaan ole helppoa löytää satavarmaa ammattilaista, johon voi luottaa ja olla varma että rakentamisen laatu ja tekeminen on yhtä kovaa kuin itse rakentamana.

Huomaan että verrattuna muihin rakentajiin me ollaan mietitty yksityiskohtia ihan julmettoman pitkään. Hiotaan päätöksiä ehkä liiankin pitkään ja täydelliseksi, vaikka oikeasti täydellisyyttä ei ole olemassakaan. Ollaan myös kirjaimellisesti purettu taloa, mikäli joku asia on jäänyt häiritsemään. Tai voidaan jättää joku asia seisomaan vaikka viikoksi, jos tuntuu ettei saada järkevää päätöstä aikaan. Nämäkin ymmärrettävästi hidastuttavat projektia melkoisesti. Ja en tiedä kannattaako tätä edes myöntää, mutta löydän kyllä jokaisen pienen virheen kaikesta täällä. Tää on se ihana kamaluus kun itse rakentaa niin katsoo jokaista paikkaa niin ison suurennuslasin kautta.  Toiseen hengenvetoon olen äärettömän kiitollinen, että minun "ongelmani" ovat näin pieniä ja tiedostan kuinka onnellisessa asemassa olen, että olemme pystyneet rakentamaan ja pysyneet terveinä . Kuten sanoin meillä täytyy mennä helkkarin hyvin, jos saa harmituksen aikaan yhdestä milli kertaa milli haljenneesta laatasta. Ja ei en menetä yöunia sen vuoksi, mutta niitä ei voi olla näkemättä. Kokonaiskuvassa täällä on kuitenkin aivan täydellistä. Ei saa käsittää väärin.

Seuraava seikka on myös hidastuttanut (mutta on tavallaan myös ihana seikka), kun saa loppuun asti soutaa ja huopaa omien päätöksien kanssa ja muokata taloa. Jokainen työvaihe kun tehdään omin pikku kätösin niin päätöksiä voi venyttää äärimmilleen ja ottaa takapakkiakin tarvittaessa. Esimerkiksi ilta ennen lattialämpöputkien vetoa yläkertaan vielä muutettiin huoneiden paikkaa.  Tai seinien levytysvaiheessa keksin haluta hyllyt rakenteisiin työhuoneeseen ja rakas mieheni sen toteutti. Meillä (vai pitäisikö sanoa mulla) vain mieli muuttuu niin usein enkä mitenkään kykenisi lyömään jokaista pistorasiaa ynnä muita vastaavanlaisia päätöksiä pahimmillaan monta kuukautta ennen talon elementtien saapumista.

Tällaisia ajatuksia sunnuntai-iltaan. Seuraavaksi onkin sitten tulossa alkuvuoden raksakuulumisia. 

Täydellinen laattapari

Instagramin kautta tuli niin monta viestiä kylpyhuoneen laatoistamme, että ajattelin avata valinnat myös täällä blogin puolella. Meillä ei ollut mitään selkeää visiota minkälaiset laatat haluamme kylpyhuoneeseen kun tähän projektiin lähdimme, muuta kuin että ne ei saa olla tylsät. Tämä oli yksi syy miksi aikoinaan sisustussuunnittelijan palkkasin. Halusin ettei uuden kodin sisustusmateriaalivalinnat varmasti jää liian tylsiksi. Nähtyäni alla olevan kuvan  (joka onkin vilahtanut aikaisemminkin blogin puolella) Pinterestistä, oli täysin selvää minkälaiset laatat haluan.  Hauskinta tässä oli, että ennen kuin tapasin sisustussuunnittelijan kanssa hän pyysi minua kerämään silmää miellyttäviä kuvia Pinterestistä ja hän oli myös tehnyt kollaasia ja tämän kyseisen kuvan olimme molemmat bonganneet.

Lähdimme siis sisustussuunnittelijan kanssa etsimään vastaavaantyyppisiä laattoja yhdessä Kaakelikeskuksesta ja ABL-laatoilta. Kaakelikeskukselta löytyi heti täydellinen laatta, Inter Domus Bianco koossa 60x60 cm. Kyseinen laatta ei kuitenkaan sovellu lattialaataksi, sillä se on liian liukas lattialla. Näinpä alkoi lattialaatan metsästys. Onneksi ei tarvinnut kauaa metsästää vaan täydellinen lattialaatta löytyi myös Kaakelikeskukselta, Uni Board Dust koossa 60x60 cm. Kävimme läpi kymmenittäin vaihtoehtoja näiden jälkeenkin, mutta mikään ei sytyttänyt, joten valinta oli äärimmäisen helppo.

Valitettavasti kaakelikeskuksella oli loppujen lopuksi toimitusvaikeuksia Inter Domus Biancon kanssa ja jouduin metsästämään laattaa muualta. Olin jo selvittämässä miten saan laatan valmistajalta Espanjasta tänne Suomeen, mutta onneksi soitin vielä Laattakeskukselle ja sitä kautta sain laatan alle kuukaudesta Espanjasta tänne ja vielä selvästi Kaakelikeskusta edullisemmin. Ei muuten pääse laatat oikeuksiinsa kuvissa ollenkaan, vaan ovat kyllä livenä paljon paremman näköiset.  Lisäkuvia kylpyhuoneen valmistumisestamme tulossa pian. 

kuva täältä