Sehän näyttää jo talolta

Viikko sitten tiistai-aamuna tontin pihaan kurvasi täysperävaunullinen Lapplin auto. Hauskintahan tässä oli, että sieltä piti tulla puoliperävaunullinen auto. Eipä siinä muuta, mutta kun tontin pihaan ei pääse täysperävaunulla. Tai olisi päässyt, jos tämä asia olisi ollut tiedossa niin olisimme toki leventäneet tietä sen mukaan minkälainen auto sieltä oli tulossa. Yritettiin siinä aamusta vielä kaataa puita pois tieltä, mutta eihän se sinne taipunut. Eipä siis muuta vaihtoehtoa kuin purkaa talo naapuritallin pihaan ja sieltä nostella osissa kyytiin. Iso kiitos ihanille naapureillemme, jotka tämän mahdollisti. Onneksi hevoset oli tarhassa eikä tarvinnut säikkyä pihan meininkejä. Ihan ei mennyt aamu kuin strömsössä, mutta iltapäivästä kun takaisin tontille tulin niin ensimmäinen kerros oli pystyssä, päivän tavoite siis saavutettu. 

Keskiviikkona valmisteltiin välipohjaa pitkälle puoleenyöhön asti. Torstai-aamuna aikaisin paikalle kurvasi toisen kerroksen elementit. Nyt jo mahduttiin pihaan asti, kun osasimme tähän varautua. Torstaina oli mielettömän ihana ja aurinkoinen keli, joten pystyi vain ihastella talon nousua. Kummasti väsymys ja kaikki kesän raatamiset pyyhkiytyi mielestä kun näki meidän tulevan kodin nousevan. Ja roimasti tuli taas lisä-energiaa raataa tontilla, kun viimein pääsee nyhertämään muunkin kuin kellarin parissa. Jos olisin paperilla ymmärtänyt miten aikaa vievää ja lompakkoa kuluttavaa tuo kellarin rakentaminen on niin se ei ei varmaan olisi kuulostanut niin hyvältä idealta. Torstai-iltana, kun katto ei vielä päällä ollut niin mielestäni talo näytti aivan nukkekodilta. Viikonlopun aikana talo saikin jo aluskatteen päälle.