Mutaa, kuraa, vesisadetta, räntää, läpimärkiä sukkia, vesilätäkköjä, jäätyneitä sormia, yltäpäältä kuraisia koiria, lähes uponneita kaivinkoneita ja paljon juoksuhiekkaa. Niistä oli meidän raksaviikonloppu tehty. Nää on näitä rakentajan varsinaisia huippuhetkiä. Not. Eilen aamulla teki mieli tehdä u-käännös tontille päästyä, kun näki missä kunnossa siellä paikat on. Mä en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa tälle kelille. Eihän tässä nyt vaan ole enää järkeä. Ensin muutama viikko sitten täällä mitataan lokakuun sade- ennätyksiä ja teitä on suljettu tulvien vuoksi. Ja tällä viikolla sitten satoi 20 cm lunta. Lokakuussa? Tuntuu, että suurin osa ajasta menee tällä hetkellä luonnonvoimia vastaan taistelemiseen.
Eipä myöskän tullut tunnetta, että oltaisiin edetty oikein mihinkään vaikka työtunteja tontilla kertyi roppakaupalla lisää. No siivottu ainakin on, siihen kuluu rutkasti aikaa. Puutavaraa ja muovia kertyy eniten pitkin ja poikin tonttia. Puutavarat voi onneksi polttaa. Muovia kertyykin sitten useita jätesäkillisiä. Eipä ole tullut budjetoitua tai kirjattua kuluihin mitään roskien viemisistä syntyneita kuluja, mutta ei sovi unohtaa niitä jos haluaa tiukkaa budjettia määrittää.
Joku asia sentäs saatiin eteenpäin viikonloppuna. Asennettiin talolta kaapelisuojaputket mittauskeskukselle, niissä toivottavasti pian kulkee sähköt sisälle. Meidän mittauskeskus on jo asennettu. Se tulee sijaitsemaan autotallin kulmalla, mutta varmaan melko pitkään saa ihan yksinään siellä seisoa. Autotalli ei varmastikaan ainakaan vuoteen tule valmistumaan. Täytyy vain todeta, että luojan kiitos meillä ei ole minkäänlaista deadlinea muuttamiselle. Tässä kelejä vastaan taistellessa, kun pitäisi vielä stressata aikataulutusten kanssa. Vaikka kuinka tekisi mieli purnata niin näille keleille, kun ei vaan mitään voi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti