sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Sarjassamme first world problems taas- alakerran suihkut


kuvat: Tapwell ja Hansgrohe

Nyt on kuulkaas suuret ongelmat taas täällä ruudun toisella puolella. On laulanut google ja Pinterest ja kaikki mahdolliset hakusanat käytetty. Päätöksiä pitäisi tehdä pian. Tai oikeastaan olisi pitänyt jo tehdä, jotta pääsisimme eteenpäin. Tällä kertaa harmaita hiuksia aiheuttaa meidän alakerran kylpyhuoneen suihkut. Suuressa mittakaavassa pieni juttu, mutta meidän mittakaavassa se on nyt saanut aivan liian suuren huomion ja vienyt aivan liikaa aikaa, onhan tässä kohta jo parisen kuukautta mietitty että mitä h***oa tehdään. Kun sä olet lähes koko talon tarkkaan valinnut, joka ikisen kulman ja sentin miettinyt niin kyllä voikin ärsyttää, kun olet tilanteessa, että mikään tarjolla olevista vaihtoehdoista ei tunnu hyvältä.

Ihan alunperin ajattelin, että meille tulee Tapwellin musta sadesuihku. Ihan noin niinkuin ulkonäkönsä puolesta. Asiaa tarkemmin tutkittuani Tapwellin suihku ei tuntunut kovin hyvältä kädessä ja itse käden sija aivan liian pieni meidän makuun. Ja vaikka suihku olisi kuinka hyvännäköinen niin onhan se nyt fakta, että suihkun täytyy olla myös hyvä. Nooh, jokatapauksessa jossain välissä päätettiin, että meille tulee koko seinänlevyinen shampoosyvennys.

Todella hyvä idea ja kaunis toteutus lähes koko seinänlevyinen shampoosyvennys, mutta eihän siitä syvennyksen päältä nyt mitään suihkun juoksuputkea sitten voi enää vetää yli. Se ei olisi kovin kauniin näköistä. Tai no on sellaisiakin ratkaisuja olemassa, mutta ei miellytä omaa silmää ollenkaan. Elikkäs suihkujen täytyisi olla seinään upotettavat mallit. Siinä vain tulee vastaan sellainen ongelma, ettemme rakentamisvaiheessa ottaneet huomioon, että meillä menisi suihkun juoksuputket seinän sisällä. 

Tämä kylpyhuone, kun vielä on se case epätoivo ollut jo viime joulukuusta alkaen. Mikäli joku vielä sattuu muistamaan niin mehän asensimme ennen lattiavalua lattiakaivon väärään kohtaan tai asentaessamme lattiakaivoa unohdimme, että meille on tulossa shampoosyvennys (joka tietenkin olisi vaatinut tilaa,) jonka vuoksi me emme voineet kasvattaa seinävahvuutta shampoosyvennykselle vaan jouduimme tekemään jälkikäteen suuren lisätyön aiheuttavan ratkaisun eli  lisättiin liimapuupalkki 90x300 mm ylös, korvaamaan se kantavan seinän osuus shampoosyvennyksestä. Näin saatiin toteutettua shampoosyvennys. Se vaan, että tämän liimapuupalkin ansiosta on täysi mahdottomuus, että seinään upotettavien suihkujen juoksuputki pystyisi menemään siellä sisällä. Sillälailla sitten. Ei siis seinään upotettavia suihkuja.

Toinen vaihtoehto on pienentää meidän shampoosyvennystä, että se olisikin vain suihkujen välissä. Ei mielestäni yhtään niin hyvän näköinen ratkaisu ja tämän myötä Harri teki sitten aivan turhaa työtä rakentaessaan sen tukipalkin ylös. Ei siis hyvä vaihtoehto sekään. Kolmas vaihtoehto on poistaa koko shampoosyvennys, mutta mihis ihmeeseen me sitten kaikki maailman putelit laitetaan kun mitään ulkonevia hyllyjä ei varmasti haluta. Voinemme siis yliviivata tämänkin vaihtoehdon yli. Lopputuloksena siis pelkkiä huonoja vaihtoehtoja. 

Ne suihkut nyt olisi prkl vaan saatava pian, jotta päästään asumaan ja suihkuun, mutta kun pakka on aivan levällään eikä tiedä mitä tilata. Monesti menee niin, että kun olisi enemmän rahaa niin olisi varaa toimia eri tavalla, mutta tässä asiassa perjantain Eurojackpottin voittokaan ei nyt taida auttaa. Epätoivo iskee tai sitten ollaan ilman suihkua, onhan sitä töissä, kavereilla ja kuntosalilla suihkut. Ihan yliarvostettua noin muutenkin tuo suihkussa käynti. Hahhahhah.

Pahoittelut useammasta kirosanasta tekstissä. Ärsytys on melkoinen.

maanantai 19. marraskuuta 2018

Katto-ikkuna haaveni kävi toteen


kuva täältä

Mä olen jo muutaman vuoden haaveillut katto-ikkunoista kodissani. Rakastan miten sieltä tuleva valo on omanlainen. Ne tuo kotiin erilaista tunnelmaa ja näyttää aivan ihanilta kodin sisustuksessa. Mun katto-ikkuna rakkaus varmaan juontaa juurensa lapsuudesta, sillä asuttiin Saksassa ja siellä katto-ikkunat ovat hyvin paljon yleisimpiä kuin Suomessa. Tämä katto-ikkuna rakkauteni sai kipinää liekkeihin, kun bongasin taloa suunnitellessamme yllä olevan kuvan. Siitä asti olen varmaan kymmeniä kertoja näyttänyt sen Harrille ja sanonut että rakenna rakas minulle tuollainen, joohan. Ja kun minulla on maailman paras mies, niin sehän rakensi.

Ja nyt joku luulee mun hehkutuksesta, että meille tulee yläkerta täyteen katto-ikkunoita. Ei todellakaan. Meille tuli ainoastaan katto-ikkuna yläkerran vessaan hieman samantyylisesti kuin yllä olevassa kuvassa eli pönttö tuli ikkunan alle. Haaveilin kyllä myös katto-ikkunasta makuuhuoneessa. Kuinka ihanaa olisi ollut maata sängyllä ja romanttisesti katsella tähtitaivasta. Mutta ehkä se olisi kuitenkin ollut jo vähän liikaa :) Toki myös kustannuskysymys, sängyn levyinen katto-ikkuna olisi varmasti maksanut maltaita ja melkoinen homma tekemisessä. 

Ilman valtavaa selvitystä katto-ikkunoista Harri ei toki olisi hommaan lähtenyt. Tämä talo on meille niin suuri investointi, että me ei todellakaan laitettaisi katto-ikkunaa, mikäli kokisimme sen suureksi riskiksi. Tottakai kaikessa on riskinsä, mutta oikein asennettuna ja hoidettuna riski on minimaalinen. Nykyaikana on onneksi tarjolla katto-ikkunoita, jotka on kyllä tehty niin idioottivarmoiksi kunnon tiivisteillä, että itse ikkuna harvoin vuotaa. Kyllä se on se asennus, joka pettää lähes kaikissa vuototapauksissa. Mutta vaikka katto-ikkunat on tehty Suomen oloihin ja kestämään myrskyä ja sadetta niin mikään rakenne ei kestä pidemmän päälle seisovaa vettä ja jäätä. Eli katto-ikkuna vaatii talon omistajilta huoltoa.

Meidän katto-ikkuna tilattiin K-raudan kautta Veluxilta. Harri itse asensi ikkunan, mutta meillä kävi pariin kertaan valtuutettu Velux asentaja konsultoimassa mitä pitää ottaa huomioon asennuksessa. Meillä katto-ikkunan yläpuolelle asennettiin vielä lisä-aluskate varmistamaan mahdollisen vuotoveden ohjautuminen oikeaan paikkaan katto-ikkunan ohi. Mikäli joku haaveilee siitä omasta katto-ikkunasta ja asuu lähelläkään pääkaupunkiseutua niin suosittelen pyytämään heiltä asennuksen katto-ikkunalle eli sellainen yritys kuin JP-Peltityö Oy. Olisimme mielellämme itsekin ottaneet heiltä asennuksen, mutta heillä oli sen verta paljon töitä etteivät ehtineet meidän ikkunaa asentamaan, mutta onneksi ehtivät käydä paikan päällä katsastamassa ja varmistamassa, että meillä oli tarvittava tietotaito katto-ikkunan asennukseen.


Tämäkin projekti hieman viivästyi eikä mennyt ihan kuin elokuvissa. Asennus aloitettiin jo kesällä, mutta ensimmäisellä yrittämällä se meni väärään kohtaan. Juu, kyllä niinkin voi tapahtua. No sitten piti siirtyä muihin töihin ja vasta lokakuussa, kun ilmat kylmeni meinasi jo tulla hieman kiire katto-ikkunan asentamiselle. Nyt se on viimein paikallaan ja kun sitä pääsin omin kätösin testailemaan niin tuntui todella helpolta ja kevyeltä sen avaaminen. Sen paikalleen nostaminen ei kyllä ollut yhtä helppoa. Vikahan ei todellakaan ollut ikkunassa vaan siinä tosiseikassa että nostimme sen paikalleen Harrin kanssa kahdestaan ja näillä mun kukkakeppikäsillä meinasi usko loppua, että saamme sen alapuolelta nostettua paikalleen. Olin ihan varma, että se romahtaa jossain vaiheessa maahan ja särkyy koko ikkuna, mutta turvallisesti se on paikoillaan ilmaan minkäänlaista haaveria.

Mua nauratti kun juuri tätä blogipostausta kirjoittaessani huomasin Iltalehden sivuilla lööpin otsikolla "Näitä valintoja ei kannata tehdä kylpyhuoneeseen" ja heti toisena oli että älä laita vessan pönttöä keskelle tilaa vaan yritä aina suunnitella tila niin ettei vessan pönttö ole tilan keskipisteenä eikä saisi liikaa huomioita. No juu eihän se nyt meillä ole tilan keskellä, mutta kyllä meidän yläkerran vessa on rakennettu katto-ikkuna ja vessanpönttö edellä. Tämä ehkä kuvaa juuri omaa sisustusajatustani, haluan tehdä paljon asioita juuri päinvastaisesti kuin muilla tai mikä on trendikästä. Ainoastaan sillä ajatuksella mikä tuntuu meistä hyvältä.


En malta odottaa että pääsen joskus tulevaisuudessa näyttämään Teille valmiita kuvia meidän yläkerran vessasta. Siinä voi kyllä mennä tovi jos toinenkin. Yläkerran vessa taitaa olla ihan viimeinen mitä me täällä talossa rakennetaan. 

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Viimeaikoina raksalla...

Viimeaikoina raksalla on mm.

Kaivettu useampi viikko maapiiriä ja saatu maalämpö viimein toimimaan



 
               
Asennettu koko alakertaan laminaatti








Hakattu polttopuita talvea varten kuivumaan


Asenneltu free@homea



Kasattu Ikeaa



maanantai 22. lokakuuta 2018

Rakentaminen + parisuhde tässä ja nyt


Voiko enempää rakastaa näitä uuden kodin maisemia

Olen täällä blogin puolella useamman kerran jo kirjoittanut avoimesti tuntemuksia rakennusprojektin aikana, viimeisestä kirjoituksesta näyttää kuluneen jo lähes vuosi. Talon rakentaminen on niin valtavan iso osa elämää ja siinä on valtavasti tunnetta mukana. Aihe on myös pinnalla omissa ajatuksissa, sillä ei ole helppoa täälläkään ollut viime aikoina, kun molemmilla hermot kireänä massiivisista viivästyksistä ja hankalista asumiskuvioista johtuen. Tekisi hyvää myös edes viikonloppu olla ihan kaksin poissa raksalta, Sitä kuuluisaa parisuhdeaikaa, mutta nyt vaan täytyy jaksaa jouluun asti, jolloin saamme viikon loman. Sitä varten täytyy lentää pois, sillä kotiin jäämällä ei lomailu onnistu, se on varmaa. 

Se on täysin totta, että talon rakentaminen omin voimin on varmasti yksi suurin koetinkivi parisuhteelle. Se on kyllä tullut jo huomattua. Vieläkin olen kuitenkin samaa mieltä kuin puolitoista vuotta sitten kirjoittaessani viimeksi rakentamisesta ja parisuhteesta, että itse rakentaminen ei itsessään hajota parisuhteita vaan kyllä niitä ongelmia olisi ilmankin rakentamista. Mikäli parisuhde ei ole onnellinen ennen rakentamisen aloittamista  niin sitä se ei varmasti ole rakentamisen jälkeenkään. Jonkinlainen raksanahka on meidän parisuhteessa varmasti tullut kasvatettua ja molemmat sietää toisilta enemmän kuin normaalitilanteessa. Ja vaikka sitä p***aa ajoittain tulee enemmänkin niskaan niin kummasti sitä jaksaa puskea eteenpäin kun vain palauttaa molempien mieleen, miten mieletöntä juttua ollaan kahdestaan päästy toteuttamaan. Itselleni vaikeinta on, kun en pysty lähellekään yhtä paljon tekemään raksalla kuin Harri, voin vain tukea tarpeen mukaan, mutta kun tuntuu ettei se riitä. Haluaisin itsekin raataa yhtä lailla, se ei vain ole mahdollista kun en valitettavasti omaa samanlaista osaamista. Voi vain lohduttautua, että yhtä tärkeätä se kaiken muun elämän ylläpito rakentamisen ohella on.

Vertaistuesta saa myös ihmeellisen paljon voimaa. Moni ystävistämme on rakentanut talon suurimmaksi osaksi melko avaimet käteen periaatteella, mutta onneksi pari kaveriani on rakentanut talon hyvin pitkälti itse ja heille voi rauhassa avautua, sillä he tietävät minkälaisia tunneskaaloja omatoimirakentajat käyvät läpi. Toki muista rakennusblogeistakin saa hyvin vertaistukea, mutta valitettavan vähälle jää muiden blogien lukeminen, kun oma rakentaminen on kuumimmillaan. Välillä sitä on kyllä hiipinyt ajatus mieleen, että miten sekaisin me ollaan oltu, kun ollaan päätetty rakentaa näin iso rinnetalo kellarilla valtavalle ja vaikeasti rakennettavalle tontille. Tähänkin päätökseen on vaikuttanut raha, meillä ei olisi ollut varaa taloon, mikäli olisimme teettäneet paljon töitä ulkopuolisilla. Toisaalta ne pari työvaihetta, kun talolla on ulkopuolisia ollut niin on kyllä tullut tunne, että onneksi rakennamme itse eikä tarvitse valvoa muiden työtä. Se on kyllä tullut selväksi ettei meidän laatuvaatimus selkeästi ihan kohtaa monenkaan toimijan kanssa. 

Kaikista kuluttavinta ja stressaavinta on kuitenkin kaikki vastoinkäymiset, kun vain pystyisi tekemään eikä joutuisi niin paljon ottamaan takapakkia. Näistä meillä ainakin nousee ne suurimmat ärsytykset ja sen myötä mahdolliset kiukuttelut puolin ja toisin. Sinänsä hassua että eihän ne ole kummastakaan johtuvia, mutta silti niistä tulee äksyiltyä eniten.

Jotenkin tuntuu välillä että meillä on ollut jotenkin paha karma tässä projektissa aivan alusta asti.  Ensimmäisiä kertoja, kun tontilla aloitettiin kaatamaan puita niin meillä upposi kaivinkone kokonaan mutaan... lakimiestä tarvittiin rakennuslupavaiheesssa... elementtien tulo tontille viivästyi ja kun ne viimein saatiin tontille asti ne ei mahtuneetkaan tontille... .. parin viikon jälkeen puuskaisesta sateesta johtuen tuuli painoi veden aluskatteen alle ja kattotuoleja pitkin villoihin, joka aiheutti purkutöitä... muutaman kuukauden jälkeen huomattiin välipohjapalkin taipuneen ja se jouduttiin vaihtamaan... me itse asennettiiin lattiakaivo väärään paikkaan...  puuskittainen tuuli repi meillä kattopeltiä kuukausi takaperin... tasoitehommat ulkoistettiin jotta meidän ei tarvitsi tasoittaa ja loppujen lopuksi maksoimme niistä hirveästi ja korjailemme niitä edelleen... pakastimen hajoaminen ennen sen käyttöönottoa... taistelut talotehtaan laskujen kanssa... lukuisat reklamaatiot..  Näin ihan vain muutamia mainitakseni. Tähänkin viikonloppuun mahtui melko monta vastoinkäymistä... perjantaina petti puutarhaletkun liitin ja kellarissa tulvi, lauantaina huomasin yläkerrassa melkoiset halkeamat kipsilevyjen saumoissa, kipsilevyt asennettiin rutikuivina kesäpäivinä ja nyt ilmankosteuden noustua puu turpoaa eli elää... sunnutaina huomattiin hanasta tulevan aivan tummaa vettä ja hiekkaa olevan vessanpöntössä joka ei nyt tällä hetkellä toimi oikein, porakaivon vesisuonesta oli ilmeisesti irronnut silttiä.. ei aina huumori jaksa riittää näille vastoinkäymisille.

Vaikka rakentamista riittää pihan, autotallin, terassin ja pihasaunan osalta vielä pitkään, mutta kuitenkin voimme todeta että pahin on jo takanäpäin ja tunnelin päässä on todellakin valoa.  Eli voidaan ylpeänä vetää yläfemmat itsellemme. Erilaisia vinkkejä talon rakentamiseen on varmasti meiltä molemmilta kysytty usein. Oman projektin perusteella sanoisin, että ensisijaisen tärkeää on ettei missään nimessä laadi liian tiukkoja deadlineja. Meidän aikataulut on pettäneet niin pahasti,  emmekä ole ainoita. Olen kuullut useamman muunkin aikataulutuksen ylittyneen 100 %. Rakentamisessa ei voi kiirehtiä laadun kustannuksella. Miettikää hyvin realistisesti kuinka paljon Teillä on aikaa käytettävissä rakentamiseen ja laittakaa siihen vielä paljon pääälle (varmuuden vuoksi).  Punnitkaa myös oletteko oikeasti valmis siirtämään muun elämän vuodeksi-kahdeksi sivuun. Ottakaa niitä vapaapäiviä ja aikaa parisuhteelle (paljon enemmän kuin me),  Talo varmasti pysyy pystyssä, vaikka siellä ei joka viikonloppu töissä olisikaan. Ja muistakaa oikeasti kysyä mitä sille toiselle kuuluu, ei vain ohimennen vaan oikeasti puhukaa kuulumiset ja tunteet läpi. Älkääkä missään kohtaa unohtako, kuinka etuoikeutettuja olette että Teillä on mahdollisuus rakentaa Teidän unelmien kotia. Ja muistakaa että loppujen lopuksi se on vain talo, pelkkää materiaalia. Tärkeintä on, että olette terveitä ja olette yhdessä. Ei se talo ole sen arvoinen että parisuhde loppuu tai terveys pettää. 

Valtavasti tsemppiä kaikille rakentajille!

torstai 11. lokakuuta 2018

Raksakrapulaa (ko)


Hellurei pitkästä aikaa. Meillä ei podeta raksakrapulaa (kai?) vaikka siltä voisi tuntuakin, kun täällä edetään hitaasti. Oikeastihan täällä kyllä edetään koko ajan, mutta sen huomaa kyllä että sen verran pitkään täällä on rakennettu jo, että tarvetta on välillä priorisoida muitakin asioita elämässä raksan edelle. Tai ehkä meillä sittenkin on raksa-krapula. Päätettiin meinaan karauttaa jouluksi Espanjan kämpille auringosta nauttimaan saati että olisimme halunneet viettää ensimmäisen joulun uudessa kodissamme. Paljon on meneillään koko ajan, mutta suurin osa on niitä niinsanottuja näkymättömiä töitä. Sähkötöitä, IV-töitä, siivoomista, pihahommia sekä maalämmön asentamista maan alle.

Ja onhan tässä taas ollut kaikenlaista pienempää ja isompaa vastoinkäymistä ja reklaamatiotakin enemmän kuin muille jakaa, mistä ei edes jaksa kirjoittaa. Viimeisempänä taisi olla kun myrsky repi kattopeltejä katto-ikkunan ympäriltä, tämä katto-ikkuna kun on vasta työn alla. Siitä olisi voinut aiheutua pahatkin vahinkot, mutta onni onnettomuudessa olin paikalla ja sain hälytettyä apua alle puolessa tunnissa paikalle. Eipä ole edes vielä käyty katsomassa kuinka paljon vahinkoa katolle aiheutu. Huomaa että meillä toleranssikin on jo melko korkealla, kun enää ei jaksa edes hermostua näistä lukuisista viivästyksistä, epäonnesta ja reklaamatioista, vaikka voishan se elämä huomattavasti helpompaakin olla. Tärkeintä on kuitenkin että me ollaan terveitä, onnellisia ja kyllä se muutto siellä pian häämöttää. Muistetaanhan siis olla valittamatta pikkuasioista ja mikäli raksa viivästyy jostain syystä niin se ei ole maailmanloppu, tärkeintä että asiat tehdään huolella kuin kiirehtimällä. Monilla on niin paljon suurempiakin harmeja kuin raksan viivästyminen. 

Mutta tiedättekö mitä? Tällä hetkellä täälläkin raksalla näyttää oikein lupaavalta. Nyt siirretään meinaan hetkeksi työt hieman taka-alalle, tarkoittaen että Harri tekee nyt hetken kokopäiväisesti raksalla hommia. Viimein siis pääsen pian täälläkin esittelemään valmiita pintoja ja purkamaan jo kohta kolme kuukautta kellarissa seisoneita tavaroitamme esiin. Keittiön kaapit on jo melko pitkälti purettukin (miten niin malttamaton). Meillähän keittiö on käytännössä jo täysin valmis ja raksalla on päästy syömään jo pidempään kaikkea muutakin kuin grilliruokaa. AEG:n liesi ja uuni on ollut jo ahkerassa käytössä ja tykkään kovasti kaikista AEG:n kodinkoneista. 

Samaa en voi sanoa meidän Festivosta. Voi hyvää päivää mitä säätöä niiden kanssa on ollut ja kolme vai neljä kertaa täällä on rampannu huoltomies sekä jääkaappipakastin seisoi kuukauden ajan keskellä keittiötä, kun mitään takeita toimivuudesta ei ollut.  Meidän pakastin ei missään vaiheessa viilentynyt tarpeeksi ja kaiken lisäksi piti todella kovaa ääntä. Jossain vaiheessa meille taidettiin vakuutellakin, että ihan normaalia tuo ääni, mutta äänitettyämme sitä huoltomieskin uskoi, ettei ole ihan normaalia. Hyvin pitkä tarina, mutta tiivistetty versio. Meidän Festivosta oli unohtunut tehtaalla laittaa kylmä-aine paikalleen. Huoltomies sen laittoi paikalleen, mutta oli sitten virheellisesti laittanut aivan liikaa sitä sinne, jonka vuoksi se kondensoi vettä väärään paikkaan ja piti aivan ihme ääniä. Viimeinen paikalla käynyt huoltomies tyhjensi kylmä-aineen ja täytti uudestaan oikean määrän sekä hioi ja maalasi pakastimen pohjapellin, joka oli jo päässyt ruostumaan kondenssiveden vuoksi. Tämän jälkeen viimein saimme pakastimen toimimaan normaalisti. 

Ihan kovin ruusuisesti ei ole siis meidän ja Festivon tiet alkaneet, toivottavasti jatkuu paremmissa merkeissä. Pakko kyllä sanoa että sen hintaiseksi ja laatuiseksi jääpakastinkaapiksi pitää kyllä ehjänäkin varsinkin sulattaessaan melko kovaa ääntä. Eli jos etsinnässä aivan hiljainen masiina niin suosittelen miettimään jotain muuta vaihtoehtoa. Kaunishan se on kuin mikä, siitä ei pääse mihinkään, mutta itselläni oli kyllä odotukset korkeammalla sen suhteen.

Lähiviikkojen uurastukset on siis vahvasti olleet pihan puolella. Tuo 800 metriä maalämpöputken asentamista on melko hidasta puuhaa. Varsinkin kun ensin alasta piti seuloa kaikki kivet pois ja meidän ala-piha, jonka alle maalämpö tulee on kooltaan noin 2500m2. Se onkin ollut melkoinen uurastus Harrille ja yhtään sitä ei ole helpottanut nämä runsaat lähiviikkojen sateet. Näkisittepä mikä muta-allas meidän piha on. Saa joka päivä jännittää uppooko kaivinkone sinne mutaan kokonaan. Tämänhetkisen mutapellon paikalla mun on vielä hyvin vaikeata nähdä tulevaisuudessa kaunista nurmi-aluetta, mutta ehkä sekin päivä vielä koittaa ja sitten voidaan naureskella "ennen ja jälkeen" kuville. 

Se mitä ollaan myös täällä illat pitkät opiskeltu, asenneltu, kikkailtu ja tsuumailtu on kuulkaas tuo ABB:n free@home järjestelmä. Alkuun en ihan oikein ymmärtänyt kaikkea free@homeen liittyviä. Mutta nyt kun olen saanut iltaisin tukiopetusta aiheeseen ja rakas mieheni on kärsivällisesti jaksanut opettaa minua niin alan itsekin pääsemään jyvälle siitä. Kun saan Harrilta vähän henkistä tukea niin kirjoitan teille tarkemmin mitä kaikkea kivaa ollaan tähän asti jo ohjelmoitu free@homeen. Ja mikäli Teillä on mitään kysymyksiä liittyen free@homeen niin laittakaa kysymyksiä tulemaan. Mikäli me ei osata vastata niin saamme ABB:lta apua vastaamiseen.


PS: Olettehan kaikki jo huomanneet oheisen raksabudjettiin liittyvän kyselyni täällä. Olen kiitollinen mikäli jaksatte käyttää muutaman minuutin kyselyyn vastaamiseen. Ja vielä kiitollisempi jos jakaisitte linkkiä myös eteenpäin.

PPS: Ota meidän instagram-tili seurantaan täältä

tiistai 25. syyskuuta 2018

Tasan vuosi sitten



Täsmälleen vuosi sitten oli jännittävä aamu. Muistan sen aamun hyvin. Pari edellistä yötä oli mennyt valvoessa, sillä tuttuun tapaamme meinasi hiukan mennä tiukille valmistumisen kanssa. Niin vain saimme kaiken siihen kuntoon ja vuosi sitten tiistai-aamuna kurvasi yksi täysperävaunu ja yksi kuorma-auto pihaan tuoden kotimme elementit. Tuosta aamusta on jo aika pitkälle tultu. Kummasti aina vaan nostaa mielialaa katsoa näitä vanhoja kuvia ja nähdä se konkreettinen edistys omin silmin. 

Vaikka itse tuntuu välillä junnaavan vain paikoillaan niin oikeasti saamme olla todella ylpeitä itsestämme. Kuinka ylpeä olenkaan rakkaasta miehestäni. Harva omatoimirakentaja pystyy tekemään näin paljon itse. Meille on kyllä myös sattunut ja tapahtunut, takapakkia on tullut, vastoinkäymisiä ollut ihan tarpeeksi. Aina sitä ajattelee, että niin paljon vastoinkäymisiä on jo ollut että ei niitä enää voi tulla. Kyllä niitä näköjään vaan tulee edelleen. Toisaalta täytyy olla onnellinen, että tähän mennessä kaikista vastoinkäymisistä on selvitty. Aikaa ja rahaa joko yhdessä tai erikseen ne on vieneet ja hermoja raastanut, mutta ei sen vaarallisempaa. 

Otetaan siis aikamatka vuoden takaiseen seuravien kuvien muodossa.









maanantai 24. syyskuuta 2018

Maanrakennushommia muutama tunti jäljellä





Terveiset täältä raksapölyn keskeltä. Uskokaa tai älkää täällä alakerrassa hiotaan vieläkin seiniä. Nyt kyseessä olohuoneen korkea seinä. Ei mennyt ihan putkeen tuo meidän tasoiteporukan työ. Se kun oli juuri se syy miksi ulkoistimme tämän työn, ettei meillä menisi viikkoja seinien hinkkaamiseen. Nyt maksoimme itsemme kipeäksi siitä työstä ja kuitenkin löydämme itsemme hinkkaamasta seiniä. Joskus on vain parempi tyytyä tappioon ja tehdä homma itse kuin ruveta tappelemaan asiasta tai odotella ja odotella, että joku ehkä tulisi seinät korjaamaan tai pahimmassa tapauksessa seinät menisi vielä huonompaan kuntoon.

Sisällä ei hirmuisesti ole edetty viime viikkojen aikana. Lukuunottamatta keittiön kodinkoneiden asennusta. Miten voikaan ihminen olla onnellinen uunista ja liedestä, saa tehtyä muutakin kuin grilliruokaa. Muutamat viikot on keskitytty vain ulkohommiin sekä Harri piti ansaitun vapaaviikonlopun raksalta. Lottovoittoa odotellessa, että voisi ottaa työmiehiä raksalle. Ilman lottovoittoa kaikki etenee hitaasti, kun arkipäivät menee töissä. Pihatöitä on saatava eteenpäin ennen talven tuloa sekä ennen syksyn rankkasateiden rantautumista tänne Etelä-Suomeen. Pihahommat voi unohtaa siinä mutaliejussa, meillä on jo kerran uponnut kaivinkone pihan mutiin, joten ei kiitos toista kertaa. Tärkein pihahommissa on saada piha korkoon ja kaivettua maan alle maalämpöpiiri. Tällä hetkellä taloa lämmitetään sähköllä joka pian alkaa käymään kukkarolle. Meille ei tule maalämpökaivoa vaan maalämmön maapiiri eli 800 metriä putkea kaivetaan maan alle 1.20 m lopullisesta maanpinnasta. Meillä on sen verran kostea alapiha, joten maapiiri soveltuu hyvin meidän tontille. Maapiiri on varmempi toimimaan kuin maalämpökaivo sekä meidän tapauksessa varmasti edullisempi ratkaisu. Kirjoittelinkin aiheesta enemmän viime syksynä.



 



Mutta itse niihin maanrakennustöihin. Selväksi on varmasti käynyt jo että teemme itse maanrakennustyöt. Tai en kyllä voi kirjoittaa me,  koska minua ei todellakaan päästetä kaivinkoneen rattiin. Eli Harri tekee meidän tontin maanrakennustyöt. Kukaan järkevä ei olisi ostanut tonttia jos olisi joutunut maanrakennustyöt ostamaan ulkopuoliselta. Eli voitte arvata että maanrakennushommia on tällä tontilla tehty jo tähän mennessä satoja tuntia ja arvatenkin vielä jopa enemmän edessä. Kuten ylläolevista kuvista voinee huomata maata ja kiveä riittää vaikka muille jakaa. Onneksi pystymme läjittämään niitä omalle tontille.

Tänään saatiin myös meidän biopuhdistaja asennettua loppuun ja käyttöön. Meillä ei ole kunnallistekniikkaa saatavilla niin meidän tulee itse huolehtia jäteveden puhdistamisesta ja tyhjentämisestä. Meille tuli Vestellin Biopuhdistaja 4 ajamaan tämän asian. Biopuhdistaja puhdistaa meillä wc:n jätevesiä lukuunottamatta kaikki vedet. Jätevedet puhdistuu yhdessä säiliössä ilmaan minkäänlaisia kemikaaleja tai maa-aineita ja ainoat käyttökustannukset ovat lietetyhjennys kerran vuodessa sekä muutaman euron sähkön kulutus kuukaudessa. Ihanaa on myös, että tämä ei varmasti kuluta luontoa minkäänlaisilla puhdistuskemikaaleilla. Asennuskin oli äärimmäisen helppo.