Rakentaminen + parisuhde tässä ja nyt

Voiko enempää rakastaa näitä uuden kodin maisemia

Olen täällä blogin puolella useamman kerran jo kirjoittanut avoimesti tuntemuksia rakennusprojektin aikana, viimeisestä kirjoituksesta näyttää kuluneen jo lähes vuosi. Talon rakentaminen on niin valtavan iso osa elämää ja siinä on valtavasti tunnetta mukana. Aihe on myös pinnalla omissa ajatuksissa, sillä ei ole helppoa täälläkään ollut viime aikoina, kun molemmilla hermot kireänä massiivisista viivästyksistä ja hankalista asumiskuvioista johtuen. Tekisi hyvää myös edes viikonloppu olla ihan kaksin poissa raksalta, Sitä kuuluisaa parisuhdeaikaa, mutta nyt vaan täytyy jaksaa jouluun asti, jolloin saamme viikon loman. Sitä varten täytyy lentää pois, sillä kotiin jäämällä ei lomailu onnistu, se on varmaa. 

Se on täysin totta, että talon rakentaminen omin voimin on varmasti yksi suurin koetinkivi parisuhteelle. Se on kyllä tullut jo huomattua. Vieläkin olen kuitenkin samaa mieltä kuin puolitoista vuotta sitten kirjoittaessani viimeksi rakentamisesta ja parisuhteesta, että itse rakentaminen ei itsessään hajota parisuhteita vaan kyllä niitä ongelmia olisi ilmankin rakentamista. Mikäli parisuhde ei ole onnellinen ennen rakentamisen aloittamista  niin sitä se ei varmasti ole rakentamisen jälkeenkään. Jonkinlainen raksanahka on meidän parisuhteessa varmasti tullut kasvatettua ja molemmat sietää toisilta enemmän kuin normaalitilanteessa. Ja vaikka sitä p***aa ajoittain tulee enemmänkin niskaan niin kummasti sitä jaksaa puskea eteenpäin kun vain palauttaa molempien mieleen, miten mieletöntä juttua ollaan kahdestaan päästy toteuttamaan. Itselleni vaikeinta on, kun en pysty lähellekään yhtä paljon tekemään raksalla kuin Harri, voin vain tukea tarpeen mukaan, mutta kun tuntuu ettei se riitä. Haluaisin itsekin raataa yhtä lailla, se ei vain ole mahdollista kun en valitettavasti omaa samanlaista osaamista. Voi vain lohduttautua, että yhtä tärkeätä se kaiken muun elämän ylläpito rakentamisen ohella on.

Vertaistuesta saa myös ihmeellisen paljon voimaa. Moni ystävistämme on rakentanut talon suurimmaksi osaksi melko avaimet käteen periaatteella, mutta onneksi pari kaveriani on rakentanut talon hyvin pitkälti itse ja heille voi rauhassa avautua, sillä he tietävät minkälaisia tunneskaaloja omatoimirakentajat käyvät läpi. Toki muista rakennusblogeistakin saa hyvin vertaistukea, mutta valitettavan vähälle jää muiden blogien lukeminen, kun oma rakentaminen on kuumimmillaan. Välillä sitä on kyllä hiipinyt ajatus mieleen, että miten sekaisin me ollaan oltu, kun ollaan päätetty rakentaa näin iso rinnetalo kellarilla valtavalle ja vaikeasti rakennettavalle tontille. Tähänkin päätökseen on vaikuttanut raha, meillä ei olisi ollut varaa taloon, mikäli olisimme teettäneet paljon töitä ulkopuolisilla. Toisaalta ne pari työvaihetta, kun talolla on ulkopuolisia ollut niin on kyllä tullut tunne, että onneksi rakennamme itse eikä tarvitse valvoa muiden työtä. Se on kyllä tullut selväksi ettei meidän laatuvaatimus selkeästi ihan kohtaa monenkaan toimijan kanssa. 

Kaikista kuluttavinta ja stressaavinta on kuitenkin kaikki vastoinkäymiset, kun vain pystyisi tekemään eikä joutuisi niin paljon ottamaan takapakkia. Näistä meillä ainakin nousee ne suurimmat ärsytykset ja sen myötä mahdolliset kiukuttelut puolin ja toisin. Sinänsä hassua että eihän ne ole kummastakaan johtuvia, mutta silti niistä tulee äksyiltyä eniten.

Jotenkin tuntuu välillä että meillä on ollut jotenkin paha karma tässä projektissa aivan alusta asti.  Ensimmäisiä kertoja, kun tontilla aloitettiin kaatamaan puita niin meillä upposi kaivinkone kokonaan mutaan... lakimiestä tarvittiin rakennuslupavaiheesssa... elementtien tulo tontille viivästyi ja kun ne viimein saatiin tontille asti ne ei mahtuneetkaan tontille... .. parin viikon jälkeen puuskaisesta sateesta johtuen tuuli painoi veden aluskatteen alle ja kattotuoleja pitkin villoihin, joka aiheutti purkutöitä... muutaman kuukauden jälkeen huomattiin välipohjapalkin taipuneen ja se jouduttiin vaihtamaan... me itse asennettiiin lattiakaivo väärään paikkaan...  puuskittainen tuuli repi meillä kattopeltiä kuukausi takaperin... tasoitehommat ulkoistettiin jotta meidän ei tarvitsi tasoittaa ja loppujen lopuksi maksoimme niistä hirveästi ja korjailemme niitä edelleen... pakastimen hajoaminen ennen sen käyttöönottoa... taistelut talotehtaan laskujen kanssa... lukuisat reklamaatiot..  Näin ihan vain muutamia mainitakseni. Tähänkin viikonloppuun mahtui melko monta vastoinkäymistä... perjantaina petti puutarhaletkun liitin ja kellarissa tulvi, lauantaina huomasin yläkerrassa melkoiset halkeamat kipsilevyjen saumoissa, kipsilevyt asennettiin rutikuivina kesäpäivinä ja nyt ilmankosteuden noustua puu turpoaa eli elää... sunnutaina huomattiin hanasta tulevan aivan tummaa vettä ja hiekkaa olevan vessanpöntössä joka ei nyt tällä hetkellä toimi oikein, porakaivon vesisuonesta oli ilmeisesti irronnut silttiä.. ei aina huumori jaksa riittää näille vastoinkäymisille.

Vaikka rakentamista riittää pihan, autotallin, terassin ja pihasaunan osalta vielä pitkään, mutta kuitenkin voimme todeta että pahin on jo takanäpäin ja tunnelin päässä on todellakin valoa.  Eli voidaan ylpeänä vetää yläfemmat itsellemme. Erilaisia vinkkejä talon rakentamiseen on varmasti meiltä molemmilta kysytty usein. Oman projektin perusteella sanoisin, että ensisijaisen tärkeää on ettei missään nimessä laadi liian tiukkoja deadlineja. Meidän aikataulut on pettäneet niin pahasti,  emmekä ole ainoita. Olen kuullut useamman muunkin aikataulutuksen ylittyneen 100 %. Rakentamisessa ei voi kiirehtiä laadun kustannuksella. Miettikää hyvin realistisesti kuinka paljon Teillä on aikaa käytettävissä rakentamiseen ja laittakaa siihen vielä paljon pääälle (varmuuden vuoksi).  Punnitkaa myös oletteko oikeasti valmis siirtämään muun elämän vuodeksi-kahdeksi sivuun. Ottakaa niitä vapaapäiviä ja aikaa parisuhteelle (paljon enemmän kuin me),  Talo varmasti pysyy pystyssä, vaikka siellä ei joka viikonloppu töissä olisikaan. Ja muistakaa oikeasti kysyä mitä sille toiselle kuuluu, ei vain ohimennen vaan oikeasti puhukaa kuulumiset ja tunteet läpi. Älkääkä missään kohtaa unohtako, kuinka etuoikeutettuja olette että Teillä on mahdollisuus rakentaa Teidän unelmien kotia. Ja muistakaa että loppujen lopuksi se on vain talo, pelkkää materiaalia. Tärkeintä on, että olette terveitä ja olette yhdessä. Ei se talo ole sen arvoinen että parisuhde loppuu tai terveys pettää. 

Valtavasti tsemppiä kaikille rakentajille!

Raksakrapulaa (ko)

Hellurei pitkästä aikaa. Meillä ei podeta raksakrapulaa (kai?) vaikka siltä voisi tuntuakin, kun täällä edetään hitaasti. Oikeastihan täällä kyllä edetään koko ajan, mutta sen huomaa kyllä että sen verran pitkään täällä on rakennettu jo, että tarvetta on välillä priorisoida muitakin asioita elämässä raksan edelle. Tai ehkä meillä sittenkin on raksa-krapula. Päätettiin meinaan karauttaa jouluksi Espanjan kämpille auringosta nauttimaan saati että olisimme halunneet viettää ensimmäisen joulun uudessa kodissamme. Paljon on meneillään koko ajan, mutta suurin osa on niitä niinsanottuja näkymättömiä töitä. Sähkötöitä, IV-töitä, siivoomista, pihahommia sekä maalämmön asentamista maan alle.

Ja onhan tässä taas ollut kaikenlaista pienempää ja isompaa vastoinkäymistä ja reklaamatiotakin enemmän kuin muille jakaa, mistä ei edes jaksa kirjoittaa. Viimeisempänä taisi olla kun myrsky repi kattopeltejä katto-ikkunan ympäriltä, tämä katto-ikkuna kun on vasta työn alla. Siitä olisi voinut aiheutua pahatkin vahinkot, mutta onni onnettomuudessa olin paikalla ja sain hälytettyä apua alle puolessa tunnissa paikalle. Eipä ole edes vielä käyty katsomassa kuinka paljon vahinkoa katolle aiheutu. Huomaa että meillä toleranssikin on jo melko korkealla, kun enää ei jaksa edes hermostua näistä lukuisista viivästyksistä, epäonnesta ja reklaamatioista, vaikka voishan se elämä huomattavasti helpompaakin olla. Tärkeintä on kuitenkin että me ollaan terveitä, onnellisia ja kyllä se muutto siellä pian häämöttää. Muistetaanhan siis olla valittamatta pikkuasioista ja mikäli raksa viivästyy jostain syystä niin se ei ole maailmanloppu, tärkeintä että asiat tehdään huolella kuin kiirehtimällä. Monilla on niin paljon suurempiakin harmeja kuin raksan viivästyminen. 

Mutta tiedättekö mitä? Tällä hetkellä täälläkin raksalla näyttää oikein lupaavalta. Nyt siirretään meinaan hetkeksi työt hieman taka-alalle, tarkoittaen että Harri tekee nyt hetken kokopäiväisesti raksalla hommia. Viimein siis pääsen pian täälläkin esittelemään valmiita pintoja ja purkamaan jo kohta kolme kuukautta kellarissa seisoneita tavaroitamme esiin. Keittiön kaapit on jo melko pitkälti purettukin (miten niin malttamaton). Meillähän keittiö on käytännössä jo täysin valmis ja raksalla on päästy syömään jo pidempään kaikkea muutakin kuin grilliruokaa. AEG:n liesi ja uuni on ollut jo ahkerassa käytössä ja tykkään kovasti kaikista AEG:n kodinkoneista. 

Samaa en voi sanoa meidän Festivosta. Voi hyvää päivää mitä säätöä niiden kanssa on ollut ja kolme vai neljä kertaa täällä on rampannu huoltomies sekä jääkaappipakastin seisoi kuukauden ajan keskellä keittiötä, kun mitään takeita toimivuudesta ei ollut.  Meidän pakastin ei missään vaiheessa viilentynyt tarpeeksi ja kaiken lisäksi piti todella kovaa ääntä. Jossain vaiheessa meille taidettiin vakuutellakin, että ihan normaalia tuo ääni, mutta äänitettyämme sitä huoltomieskin uskoi, ettei ole ihan normaalia. Hyvin pitkä tarina, mutta tiivistetty versio. Meidän Festivosta oli unohtunut tehtaalla laittaa kylmä-aine paikalleen. Huoltomies sen laittoi paikalleen, mutta oli sitten virheellisesti laittanut aivan liikaa sitä sinne, jonka vuoksi se kondensoi vettä väärään paikkaan ja piti aivan ihme ääniä. Viimeinen paikalla käynyt huoltomies tyhjensi kylmä-aineen ja täytti uudestaan oikean määrän sekä hioi ja maalasi pakastimen pohjapellin, joka oli jo päässyt ruostumaan kondenssiveden vuoksi. Tämän jälkeen viimein saimme pakastimen toimimaan normaalisti. 

Ihan kovin ruusuisesti ei ole siis meidän ja Festivon tiet alkaneet, toivottavasti jatkuu paremmissa merkeissä. Pakko kyllä sanoa että sen hintaiseksi ja laatuiseksi jääpakastinkaapiksi pitää kyllä ehjänäkin varsinkin sulattaessaan melko kovaa ääntä. Eli jos etsinnässä aivan hiljainen masiina niin suosittelen miettimään jotain muuta vaihtoehtoa. Kaunishan se on kuin mikä, siitä ei pääse mihinkään, mutta itselläni oli kyllä odotukset korkeammalla sen suhteen.

Lähiviikkojen uurastukset on siis vahvasti olleet pihan puolella. Tuo 800 metriä maalämpöputken asentamista on melko hidasta puuhaa. Varsinkin kun ensin alasta piti seuloa kaikki kivet pois ja meidän ala-piha, jonka alle maalämpö tulee on kooltaan noin 2500m2. Se onkin ollut melkoinen uurastus Harrille ja yhtään sitä ei ole helpottanut nämä runsaat lähiviikkojen sateet. Näkisittepä mikä muta-allas meidän piha on. Saa joka päivä jännittää uppooko kaivinkone sinne mutaan kokonaan. Tämänhetkisen mutapellon paikalla mun on vielä hyvin vaikeata nähdä tulevaisuudessa kaunista nurmi-aluetta, mutta ehkä sekin päivä vielä koittaa ja sitten voidaan naureskella "ennen ja jälkeen" kuville. 

Se mitä ollaan myös täällä illat pitkät opiskeltu, asenneltu, kikkailtu ja tsuumailtu on kuulkaas tuo ABB:n free@home järjestelmä. Alkuun en ihan oikein ymmärtänyt kaikkea free@homeen liittyviä. Mutta nyt kun olen saanut iltaisin tukiopetusta aiheeseen ja rakas mieheni on kärsivällisesti jaksanut opettaa minua niin alan itsekin pääsemään jyvälle siitä. Kun saan Harrilta vähän henkistä tukea niin kirjoitan teille tarkemmin mitä kaikkea kivaa ollaan tähän asti jo ohjelmoitu free@homeen. Ja mikäli Teillä on mitään kysymyksiä liittyen free@homeen niin laittakaa kysymyksiä tulemaan. Mikäli me ei osata vastata niin saamme ABB:lta apua vastaamiseen.

PS: Olettehan kaikki jo huomanneet oheisen raksabudjettiin liittyvän kyselyni täällä. Olen kiitollinen mikäli jaksatte käyttää muutaman minuutin kyselyyn vastaamiseen. Ja vielä kiitollisempi jos jakaisitte linkkiä myös eteenpäin.

PPS: Ota meidän instagram-tili seurantaan täältä