sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Omatoimirakentajan henkinen jaksaminen


Palataanpas keväällä aloittamaani aiheeseen ja sivutaan myös jaksamista, kun lähestytään puoliväliä meidän projektissa. Puoliväli on ehkä kuitenkin toiveajattelua, mutta ainakin lähestytään puoliväliä. Yksi elämän suurempia ponnistuksia on omakotitalon rakentaminen itse, se ottaa lompakolle mutta  myös fyysiselle ja psyykkiselle jaksamiselle. Henkisestä jaksamisesta ei kuitenkaan puhuta tai kirjoiteta hirveästi. Tarinat kertovat valitettavasti liian usein rakentajista joilla aikataulu petti, rahat loppuivat, tuli burnoutti tai suhde päättyi avioeroon. Ei ne aina ole vain tarinoita vaan myös ihan oikeaa elämää. Oli todella surullista lukea seuraamani rakennusblogin perheen päätyneen juuri eroon. Voimia sinne.

Ja mielipiteitähän kyllä riittää ihmisillä yllättävan paljon rakentamisesta ja parisuhteesta. En ehkä liikaa pistäisi painoarvoa muiden pelotteluille.  Tuntuu, että aina jollain löytyy joku kumminserkunkaima joiden liitto päättyi eroon. Näitä "pelotteluja" kuulee ihan tarpeeksi, en ehkä kuitenkaan edelleenkään maalaisi piruja seinälle ja kuten kirjoitin aiheesta jo keväällä en usko pelkän rakennusprojektin ajavan eroon. Mihin kyllä uskon on se, että omatoimirakentaminen ei todella sovi kaikille. Tärkeintähän on tunnistaa mikä sopii itselle. Ja lähtökohtaisesti sen parisuhteen tulee olla kunnossa aloittaessa, sillä rakentaminen ei varmasti parisuhdetta korjaa. Henkilökohtaisesti voin sanoa, että se kyllä voi syventää parisuhdetta.

Perhe on kuitenkin tärkein, joten miksi myöskään ehdoin tahdoin lähteä sitä rikkomaan, jos se ei itselle sovi. Ja ainahan voi rakennuttaa, jos haluaa päästä kodin itse suunnittelemaan ja rahat riittää, mutta rakentaminen mahdotonta. Jokainen rakentaja on erilaisessa tilanteessa ja jokaisen parisuhde on erilainen projektin alkaessa, mutta kanssarakentajien kokemukset ja esimerkit voivat auttaa ottamaan erilaisia asioita huomioon. Tärkeintähän on, että molemmat ovat sitoutuneita projektiin ja asioista puhutaan, ei vain oleteta.

On kestettävä vastoinkäymisiä ja viivästyksiä, kaikki kun ei aina mene kuin siellä kuuluisassa strömsössä. On pitänyt tajuta se, että mies on KAIKEN mahdollisen vapaa-ajan siellä raksalla, toiselle osapuolelle jää se arjen pyörittäminen täysin yksin. Täytyy myös ottaa se realiteetti huomioon, ettei rakennusaikana pääse tekemään paljoakaan niitä "omia juttuja", harrastuksia,  lomamatkoja, parisuhdeviikonloppuja saati nähdä normaaliin tapaan ystäviä. Totta hemmetissä se harmittaa, kun ei ehdi nähdä kavereita ja joutuu sanomaan EI monille ihanille illanvietoille, mutta tosiystävät varmasti ymmärtää poikkeuksellisen ajanjakson elämässä eikä häviä rinnalta sen aikana. Ja olisihan se kieltämättä kiva jutella miehen kanssa joskus jostain muustakin kuin raksasta.  Ihanaa olisi myös, jos olisi enemmän aikaa huolehtia nykyisestä kodista, raksalta kotiutuessa pakollisen ruoanlaiton ja koirien hoitamisen jälkeen on kyllä hyvin suuri kynnys tarttua imuriin. Helpostipa sitä luettelisi nyt kymmeniä muitakin asioita mitä olisi ihana ehtiä tekemään.

Mikä itselläni stressaa ehkä eniten on se kaikki turha työ ja jatkuva HÄSLÄÄMINEN. Tapella laskuista, kommunikaatio-ongelmat toimittajien kanssa, yllättävien takaiskujen selvittely, meistä johtumattomat viivästykset. Me saadaan jo ihan tarpeeksia viivästyksiä aikaan itsekin, joten en toivoisi niitä yhtään muilta ostetuilta palvelun tuottajilta ilman pätevää syytä. Viimeiset viikot on ollut todella rankkaa aikaa. Yhtään kun ei helpota tämä JATKUVA vesisade ja pimeys. Asia mihin ei voi vaikuttaa, mutta vaikuttaa suuresti jaksamiseen. Tämä sateisin syksy kymmeniin vuosiin ei tietenkään olisi tarvinnut osua juuri aktiivisempaa rakentamisaikaan. Mä en todellakaan ole sokerista jopa nautin metsälenkeistä koirien kanssa sateella ja mielestäni sää on vain pukeutumiskysymys, mutta kyllä kastuminen on päässyt ihan uusiin svääreihin tänä vuonna. Tämä aamu oli hyvä esimerkki, kun eristeitä latoessa alle kahdessa tunnissa olin käyttänyt jo viidet eri hanskat ja sormet olivat niin jäässä, että meinasi tunto lähteä. Siistit sisähommat i´m waiting for You.

En ehkä myöskään tajunnut projektiin lähtiessä, miten paljon se kaikki muu vie aikaa. Olet ja teet asioita tontilla, mutta teet myös mahdottoman paljon asioita tontin ulkopuolella koneella,  mapittaen, sähköpostitse, kaupoissa juosten, kuljetuspalveluna toimien, ruokaa hakien ja toimittajien luona käyden. Päivät venyy raksalla ja syödäkin pitäisi, joten valitettavan usein on päädyttävä valmisruokaan. En tykkää yhtään, mutta tämä on yksi niistä lukuisista asioista joista on pakko ollut tinkiä, valmisruoat. Onneksi kaloreita palaa ihan tarpeeksi tontilla, joten siitä ei tarvitse huolehtia.
         
Kuulostaako hullulta? Ehkäpä, mutta jos lopputuloksena pystymme säästämään jopa satojatuhansia euroja niin se on sen arvosta. Vaikka tällä hetkellä rakentamisaika tuntuu loputtomalta, tämä on kuitenkin väliaikaista. Pitää muistaa pitää mielessä, että olemme koko ajan askeleen lähempänä meidän unelmaa ja talon valmistumista.

8 kommenttia:

  1. Hyvä teksti, ois voinut olla mun näppikseltä :) Juuri puhuttiin miehen kanssa aiheesta ja totesimme, että eipä ole asiaa jota emme toistemme kanssa voisi tehdä ja viedä maaliin. Raksa on kuitenkin lopulta aika positiivinen asia (yhteinen uusi koti, mittavat säästöt vs. rakennuttaminen jne,), jos vertaa vaikkapa puolison vakavasti sairastumiseen tms. Mutta niin, ei se silti vaan kaikille sovi. Meistäkin tuntuu, että projekti on nimenomaan hitsannut meitä enemmän yhteen ja tehnyt pelkästään hyvää parisuhteelle. Kummastuttaa joidenkin ihmisten tarve hokea sitä, että miten se parisuhde nyt kaatuu ja miten teitä hulluja alkaa kohta kaduttaa koko projektiin ryhtyminen. Kun toteaa että eipä vielä ole kaduttanut, niin tokaistaan "niin mutta ootapa kun pääsette siihen ja siihen asti, voi olla aika eri ääni kellossa". No eipä ollut.

    Syksy on ollut tosiaan sateinen! Raksaaminen on muutenkin aika raakaa hommaa, niin eipä siihen tosiaankaan kaipaisi enää mitään jäätävää sadetta. Arvokkaita, vedenkestäviä lämpöhanskojakaan ei oikein viitsi ostaa, koska nehän hukkuu pimeyteen ja jonnekin mutaan kuitenkin heti :D

    Hirveästi tsemppiä teille! Projekti on raskas, sitä ei voi kieltää, mutta niin antoisa. Aika kuluu lopulta nopeasti ja pian jo asuttekin ihanassa talossa haaveillen ehkä jo seuraavasta projektista... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset


    1. ÄLÄ KÄYTÄ RAHOITUSRYHMÄSTÄ OTA YHTEYTTÄ NYT TÄMÄNÄ KAIKKI LAATU ALLE 2%.( prosperloanfirm@yahoo.com )

      Lainamme on hyvin vakuutettu, jotta suurin turvallisuus on meidän prioriteettiemme. Päämääränä on auttaa sinua saamaan ansaitsemasi palvelun. Meidän laina-ohjelma on nopein. Annamme laina minkä tahansa valitsemassasi valuutassa (dollari, punta, euro, dinaari jne.) Ja kesto on 1-50 vuotta lainan takaisinmaksamiseksi (turvallinen ja vakuudettomaksi).

      Tarvitsetko minkäänlaista lainaa ja sinulla on alhainen luotto-pisteet, onko sinulla vaikeuksia saada lainoja
      paikallisilta pankeilta ja muilta rahoituslaitoksilta? ratkaisu sinun
      taloudellinen ongelma on PROSPER LOAN FIRM. Ehdot ovat erittäin kohtuullisia
      ja huomaavainen. Tarjoamme laajan valikoiman rahoituspalveluja, joihin kuuluvat: yrityslaina, velkojen konsolidointi lainat, henkilökohtaiset lainat, autolainat, hotelliluotot, opintolainat, kotimaisen jälleenrahoituksen lainat, joilla on alhainen korko @ 2% per henkilö, yritys ja yhteisö.

      Kiinnostuneiden hakijoiden tulee ottaa meihin yhteyttä sähköpostitse: prosperloanfirm1@gmail.com, prosperloanfirm@yahoo.com tai prosperloanfirm@hotmail.com. Käytä ja ole vapaa orjuudesta.

      Poista
  2. Kiitos piristävästä kommentistasi :)

    Ihana kuulla, että Teitäkin "projekti" on enemmänkin hitsannut yhteen!! Olen kyllä myös kovin kiitollinen, että meillä on mahdollisuuksia tämän projektin toteuttamiseen.

    Ja todella kummastuttaa ihmisten kärkkäät kommentit rakentamiseen liittyen, taitaa hieman herättää tunteita :) Moni kommentoija ei vaan taida itse olla rakentanut tai edes rakennuttanut taloa ;)

    VastaaPoista
  3. I FEEL YOU! Voin allekirjoittaa jokaisen kirjoittamasi lauseen! Meillä on raksataivalta nyt takana päälle kaksi vuotta. Oltiin kyllä jälkeenpäin ajateltuna hulluja, kun ensin tehtiin saunamökki ja sitten jatkettiin talon parissa. Saunamökkiä tehtiin tosi paljon itse, talo on onneksi tullut valmiimpana pakettina. Kyllä tässä tuntee musertuneensa jo monen monta kertaa. Ihmetellä pitää, että vielä jaksetaan kitkuttaa projektin kanssa eteenpäin. :')

    Mitä tulee parisuhteen tilaan rakennusprojektin aikana, niin tärkeintä lienee, että pystyy nimenomaan tuolla tiimihengellä puskemaan eteenpäin. Ja vaikka toinen olisikin äkäisenä jostain raksa-asiasta, muistaisi tuoda esille sen ettei syy ole toisessa. Sellainen raksanahka on hyvä; kestää puolin ja toisin tuskailut ja väsymyksen mutta ei anna mennä sen ihon alle. Yhteistä kotiahan tässä tehdään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vertaistukea :)

      Mehän ollaan siis aivan amätöörejä kun ollaan rakennettu vasta keväästä lähtien :) Nimenomaan yhteisen asian eteen ponnistellaan. Tsemppiä Teillekin! :)

      Poista
  4. Rakentaminen on äärimmäisen kova ponnistus. Jokaiselle sen läpikäyneelle ja siitä ehjänä selvinneelle pitäisi myöntää mitali. Itse rakensin ensimmäistä kertaa. Ja myös viimeistä. Vaikka maaliin on nyt päästy (lopputarkastuksen voisi pitää periaatteessa milloin vaan, en ole nyt vaan saanut sitä jostain syytä aikaiseksi), niin kyllä monessakin mielessä koville otti. En olisi ehkä rakentamiseen ryhtynyt, jos olisin jo etukäteen tiennyt sen, mitä tietää nyt. Toki rakentaminen oli myös palkitseva kokemus. Ja opettava, sillä en minäkään rakentamiseen liittyen tiennyt tai osannut sitä kaikkea, minkä osaan nyt, eli oli siitä myös hyötyä ammatillisessakin mielessä.

    Meillä parisuhde kesti - tai ainakin kun nyt on jo yli 3 vuotta asuttu uudessa talossa, niin en ainakaan vielä ole huomannut että rakentamisella olisi ollut parisuhteeseen vaikutusta. Hyvin menee nyt, ja hyvin meni ennenkin, enkä muista että parisuhde olisi katkolla käynyt rakentamisen aikanakaan. Nyt on aviossa oltu 18 vuotta, yhdessä vielä muutama vuosi kauemmin. Itse olen toista kertaa naimisissa, vaimoni ekaa kertaa. Eli tiedän myös sen mitä se on, jos parisuhde menee karille, mutta onneksi siitä on nyt jo lähes 25 vuotta.

    Jos alkaa rakentamaan, pitää miettiä paljonko aikaa ja rahaa on käytettävissä. Rakentaminen on aivan varmasti kivaa, jos aikaa ja rahaa olisi rajattomasti. Mutta jos jommasta kummasta tai molemmista alkaa tulla pulaa, niin toki siitä stressipisteitä tulee. Plus päälle vielä erilaiset muut hidasteet ja vastoinkäymiset.

    Itse laitoin ylös tunnit ja eurot mitä rakentamiseen kului. Euromääräinen budjetti ylittyi 10%. Pahemmin pieleen meni tuntimääräinen budjetti. Se heitti 100%. Eli käytin 2 kertaa enempi aikaa, mitä olin kuvitellut tarvitsevani.

    Rakentamisessa voi valita erilaisia valmiusasteita. Ja eri kokoluokkia. Lienee eri asia tehdä 100 neliön talo, kuin 250 neliöinen talo. Ja vielä jos kaataa taloon tarvittavat puut omasta metsästä, ja sahaa ja höyläyttää ne, niin aikaa saa kulumaan enempi kuin jos talo tulisi vaikka runkovalmiina.

    Itselleni oli sikäli helppoa omasta ammatistani (isännöintityötä), että tunsin paljon eri alan urakoitsijoita. Joten valitsin niistä ne, joilla tiesin hommien sujuvan. Ja hyvin sujui omalla työmaallakin, joten mistään ei tarvinnut reklamoida kertaakaan. Silti tuli yllättäviä ja kalliita vastoinkäymisiä - ihan jo heti alkuun. Nimittäin vesilaitoksen putkistokartta ei pitänyt paikkaansa. Kalliiksi tuli, ja kustannuksista riideltiin yli 2 vuotta. Lopulta juttu voitettiin, mutta aikaa meni ja asianajajaakin tarvittiin.

    VastaaPoista
  5. Tosi hyvin sanailtu ja tuttua juttua täälläkin.

    Meillä käytiin ekan taloprojektin aikana vielä rajujakin riitoja kun suhde oli tuoreempi eikä tunnettu ja luotettu toistemme tekemiseen 100%. Mutta siinähän opittiin. Projekti teki hyvää suhteelle ja kommunikaatiolle kaikkiaan.

    Tää toinen projekti onkin sitten ollut sen suhteen ihan iisiä menoa. Tiimi toimii. Mutta muuten tää on ollut järjettömästi rankempi sekä fyysisesti että henkisesti. Enemmän on tehty itse ja testattu taitoja äärirajoille. Ja koska rakentamisessa ei itsessään ole tarpeeksi, niin meillähän on tosiaan nyt kohta 2v täyttävä minimies, joka oli 4kk kun kaivinkone alkoi myllätä. Isovanhempien mahdollistamat sadat raksapäivät yhdistettynä projektin hoitoon ja yöheräilyihin sun muihin, on kyllä ollut aikamoinen setti. Mutta voi jestas sitä osaa ja uskaltaakin olla ylpeä itsestään ja perheestään, että muutto jo häämöttää, lapsi on iloinen ja onnellinen touhu-ukko ja me aikuiset ollaan vielä elossa. Askeleen päässä varmaan sokeritaudista, mutta hengissä. :D

    Kyllä me rakentajat vaan ollaan kaikki kuulkaa sitkeitä sissejä. Olalle taputus kaikille!

    VastaaPoista
  6. Omatoimirakentaminen jännittää hieman ajatuksena. Siinä erikseen sitten täytyy hankkia kuljetuspalvelut ja muut? Me vielä harkitsemme, mutta rakentaminen edessä on joka tapauksessa. Pitää vaan hyvin sitten hoitaa kilpailutukset.

    VastaaPoista