Omatoimirakentajan henkinen jaksaminen

Palataanpas keväällä aloittamaani aiheeseen ja sivutaan myös jaksamista, kun lähestytään puoliväliä meidän projektissa. Puoliväli on ehkä kuitenkin toiveajattelua, mutta ainakin lähestytään puoliväliä. Yksi elämän suurempia ponnistuksia on omakotitalon rakentaminen itse, se ottaa lompakolle mutta  myös fyysiselle ja psyykkiselle jaksamiselle. Henkisestä jaksamisesta ei kuitenkaan puhuta tai kirjoiteta hirveästi. Tarinat kertovat valitettavasti liian usein rakentajista joilla aikataulu petti, rahat loppuivat, tuli burnoutti tai suhde päättyi avioeroon. Ei ne aina ole vain tarinoita vaan myös ihan oikeaa elämää. Oli todella surullista lukea seuraamani rakennusblogin perheen päätyneen juuri eroon. Voimia sinne.

Ja mielipiteitähän kyllä riittää ihmisillä yllättävan paljon rakentamisesta ja parisuhteesta. En ehkä liikaa pistäisi painoarvoa muiden pelotteluille.  Tuntuu, että aina jollain löytyy joku kumminserkunkaima joiden liitto päättyi eroon. Näitä "pelotteluja" kuulee ihan tarpeeksi, en ehkä kuitenkaan edelleenkään maalaisi piruja seinälle ja kuten kirjoitin aiheesta jo keväällä en usko pelkän rakennusprojektin ajavan eroon. Mihin kyllä uskon on se, että omatoimirakentaminen ei todella sovi kaikille. Tärkeintähän on tunnistaa mikä sopii itselle. Ja lähtökohtaisesti sen parisuhteen tulee olla kunnossa aloittaessa, sillä rakentaminen ei varmasti parisuhdetta korjaa. Henkilökohtaisesti voin sanoa, että se kyllä voi syventää parisuhdetta.

Perhe on kuitenkin tärkein, joten miksi myöskään ehdoin tahdoin lähteä sitä rikkomaan, jos se ei itselle sovi. Ja ainahan voi rakennuttaa, jos haluaa päästä kodin itse suunnittelemaan ja rahat riittää, mutta rakentaminen mahdotonta. Jokainen rakentaja on erilaisessa tilanteessa ja jokaisen parisuhde on erilainen projektin alkaessa, mutta kanssarakentajien kokemukset ja esimerkit voivat auttaa ottamaan erilaisia asioita huomioon. Tärkeintähän on, että molemmat ovat sitoutuneita projektiin ja asioista puhutaan, ei vain oleteta.

On kestettävä vastoinkäymisiä ja viivästyksiä, kaikki kun ei aina mene kuin siellä kuuluisassa strömsössä. On pitänyt tajuta se, että mies on KAIKEN mahdollisen vapaa-ajan siellä raksalla, toiselle osapuolelle jää se arjen pyörittäminen täysin yksin. Täytyy myös ottaa se realiteetti huomioon, ettei rakennusaikana pääse tekemään paljoakaan niitä "omia juttuja", harrastuksia,  lomamatkoja, parisuhdeviikonloppuja saati nähdä normaaliin tapaan ystäviä. Totta hemmetissä se harmittaa, kun ei ehdi nähdä kavereita ja joutuu sanomaan EI monille ihanille illanvietoille, mutta tosiystävät varmasti ymmärtää poikkeuksellisen ajanjakson elämässä eikä häviä rinnalta sen aikana. Ja olisihan se kieltämättä kiva jutella miehen kanssa joskus jostain muustakin kuin raksasta.  Ihanaa olisi myös, jos olisi enemmän aikaa huolehtia nykyisestä kodista, raksalta kotiutuessa pakollisen ruoanlaiton ja koirien hoitamisen jälkeen on kyllä hyvin suuri kynnys tarttua imuriin. Helpostipa sitä luettelisi nyt kymmeniä muitakin asioita mitä olisi ihana ehtiä tekemään.

Mikä itselläni stressaa ehkä eniten on se kaikki turha työ ja jatkuva HÄSLÄÄMINEN. Tapella laskuista, kommunikaatio-ongelmat toimittajien kanssa, yllättävien takaiskujen selvittely, meistä johtumattomat viivästykset. Me saadaan jo ihan tarpeeksia viivästyksiä aikaan itsekin, joten en toivoisi niitä yhtään muilta ostetuilta palvelun tuottajilta ilman pätevää syytä. Viimeiset viikot on ollut todella rankkaa aikaa. Yhtään kun ei helpota tämä JATKUVA vesisade ja pimeys. Asia mihin ei voi vaikuttaa, mutta vaikuttaa suuresti jaksamiseen. Tämä sateisin syksy kymmeniin vuosiin ei tietenkään olisi tarvinnut osua juuri aktiivisempaa rakentamisaikaan. Mä en todellakaan ole sokerista jopa nautin metsälenkeistä koirien kanssa sateella ja mielestäni sää on vain pukeutumiskysymys, mutta kyllä kastuminen on päässyt ihan uusiin svääreihin tänä vuonna. Tämä aamu oli hyvä esimerkki, kun eristeitä latoessa alle kahdessa tunnissa olin käyttänyt jo viidet eri hanskat ja sormet olivat niin jäässä, että meinasi tunto lähteä. Siistit sisähommat i´m waiting for You.

En ehkä myöskään tajunnut projektiin lähtiessä, miten paljon se kaikki muu vie aikaa. Olet ja teet asioita tontilla, mutta teet myös mahdottoman paljon asioita tontin ulkopuolella koneella,  mapittaen, sähköpostitse, kaupoissa juosten, kuljetuspalveluna toimien, ruokaa hakien ja toimittajien luona käyden. Päivät venyy raksalla ja syödäkin pitäisi, joten valitettavan usein on päädyttävä valmisruokaan. En tykkää yhtään, mutta tämä on yksi niistä lukuisista asioista joista on pakko ollut tinkiä, valmisruoat. Onneksi kaloreita palaa ihan tarpeeksi tontilla, joten siitä ei tarvitse huolehtia.

         

Kuulostaako hullulta? Ehkäpä, mutta jos lopputuloksena pystymme säästämään jopa satojatuhansia euroja niin se on sen arvosta. Vaikka tällä hetkellä rakentamisaika tuntuu loputtomalta, tämä on kuitenkin väliaikaista. Pitää muistaa pitää mielessä, että olemme koko ajan askeleen lähempänä meidän unelmaa ja talon valmistumista.