Ystävänpäivää

Ihanista ihaninta ystävänpäivää kaikille lukijoille. Ystävänpäivänä on tärkeä muistaa erikseen elämän tärkeitä henkilöitä; YSTÄVIÄ. Näin ystävänpäivänä hieman huono omatunto kolkuttaa. En valitettavasti ole viimeisen vuoden aikana ollut esimerkillisen hyvä ystävä. En ole samaan tapaan ollut läsnä ystävilleni. Olen joutunut sanomaan ei useammalle häppeningille, jossa olisin halunnut olla mukana tai tulemaan viimeisenä ja lähtemään ensimmäisenä kutsuilta. Onneksi olemme kuitenkin ehtineet iltoja myös ystäviemme kanssa vuoden aikana viettämään. Me molemmat tarvitsemme hetkiä ystävien kanssa jo ihan oman mielenterveytemmekin vuoksi. Niistä ei missään nimessä voi kokonaan tinkiä. Tinkiä pitää kuitenkin, sillä kuten kirjoitin meidän talo ei valmistu milliäkään, jos ei siellä olla rakentamassa. Olihan siellä alkuun tarkoitus olla työmiehiä apuna, mutta kuitenkin olemme päätyneet rakentamaan omin voimin (lukuunottamatta toki elementtien asetuksia).

Olen aina ollut sitä mieltä että aikaa ystäville on järjestettävissä jos haluaa järjestää. Edes teekupillisen verran. Nyt on kuitenkin ensi kertaa joutunut toteamaan, että sen teekupillisen verran aikaa ei olekaan enää niin helppo järjestää. Onneksi se kuitenkin edelleen on järjestettävissä. Nykypäivänä on onneksi myös sosiaalinen media, josta pääsee ystäviä seuraamaan vaikka se ei tietenkään ikinä tule korvaamaan fyysistä läsnäoloa. Ja on whatsapp, jossa voi äärimmäisen nopeasti päivittää kuulumiset tai vaikka äänittää kuulumiset. Välillä tiukempien rupeamien jälkeen tontilla soitto tai viestin kirjoittaminen voi kuitenkin tuntua yllättävän isolta ponnistukselta. Päivässä on kaksikymmentäneljä tuntia, mutta miksi tuntuu, että se ei riitä mihinkään. Olen myös yrittänyt rehellisesti kertoa ystävilleni, että oma arki on tällä hetkellä niin kaaoottinen, että tapaamisia ei ole niin helppo järjestää ja se voi vaatia hieman säätämistä, mutta ystävät ovat mielessä silti ihan joka päivä. 

Kyllähän sitä myös tällaisessa elämäntilanteessa huomaa ketkä on niitä tosiystäviä. Kultaa ovat ne ystävät, jotka sinnikkäästi pysyvät ystävinä myös raksa-ajan läpi. Jaksavat kuunnella ianikuisia kuulumisia raksalta, sillä eihän meidän elämässä tapahdu mitään muuta kuin raksaa tällä hetkellä. Joten mistäpä muusta sitä kuulumisia kertoilisi. Raksaa siellä, raksaa täällä. Voihan se kuulostaa jonkun korvaan todella tylsältä. Tai jaksaa kuunnella kuinka laminaattivalinnat aiheuttaa harmaita hiuksia, rakennuslupa ei vastannut odotuksia millään tavalla tai jaksavat kuunnella loputonta pohdintaa harmaan eri sävyistä. Niin parasta välillä saada täysin muuta ajateltavaa, joten pahoittelut kun en aina jaksa kaikille kertoa raksan kuulumisia, sillä välillä se vaan tulee korvista ulos. 

Ja kiitos ihanat ystäväni jotka jaksatte järjestää brunsseja ja illanviettoja, jotta pääsemme välillä irtaantumaan "valmiiseen pöytään". Puhumattakaan niistä kullanarvoisista ystävistä jotka ovat osallistuneet talkoisiin, lainanneet miehiään meille hommiin, tuoneet ruokaa, lenkittäneet koiria tai muuten vain pyyteettömästi elävät projektissa mukana ja jaksavat lähettää tsemppiviestejä. Ja kiitos ystävilleni, jotka jaksavat ahkerasti pitää yhteyttä vaikka myönnän, että oma yhteydenpitoni ei ole yhtä ahkeraa kuin ennen. Sitä ei ehkä uskokaan kuinka paljon yhteydenpito ja tsemppiviestit voi piristää.

Meille rakentuu hyvin iso koti ja toivottavasti saamme majoittaa meillä useita ystäviä tulevaisuudessa. Vierashuoneeseen tullaan panostamaan yhtä paljon kuin makuuhuoneeseen, ei mitään vuodesohvia vaan laadukas sänky. Haluan, että kotimme on myös ystävilleni paikka, johon on ihana tulla käymään ja viettämään aikaa, tietää olevansa tervetullut. Lupaan myös korvata ystävilleni tämän parivuotisen rupeaman ja järjestää talon valmistuttua useita illanistujaisia ja juhlia. 

Tänään iloitsen ystävistäni ja viikonloppuna pääsen nostamaan maljaa ystävieni kanssa.

Kiitos myös parhaalle ystävälleni rakkaalle aviomiehelleni,  joka jokaikinen päivä raataa talomme eteen.