Jo parisen vuotta sitten oli selvää, että emme mahtuisi emmekä edes haluaisi asua nykyisessä asunnossamme. Katselin taloja paljon, vaikka tiesimme, että muuttoon olisi vielä pitkä aika. Hyvä pitää kuitenkin tuntumaan yllä asuntojen hintoihin. Monessa talossa oli paljon hyviä asioita, mutta myös aina asioita, jotka ei niin miellyttänyt. Tai sitten moni asia miellytti, mutta hinta huiteli liian taivaissa meidän budjettiin. Summa summarum jokaisen asunnon kohdalla joutuisimme tekemään jonkinlaisia kompromisseja. Silloin se ei olisi unelmiemme talo.
Näimpä oli melko itsestään selvää meille molemmille, että haluamme itse rakentaa. Tahtotila oli hyvin samanlainen alusta alkaen molemmilla. En itse henkilökohtaisesti välttämättä uskaltaisi lähteä projektiin, ellei ihana rakas mieheni olisi niin huippupätevä monitaituri nikkaroimisessa ja omaisi valtavat kontaktit ja verkostot tällä alalla.
Kuinkahan monta kertaa multa on kysytty, että miten te jaksatte ja oletteko ihan hulluja. En itse ajattele asiaa ollenkaan noin. En toki ole päivääkään vielä rakentanut niin voin olla vielä hyvin sinisilmäinen asialle. Tottakai tajuan paljon työtä se tulee vaatimaan ja se on pois monesta muusta asiasta. Mitäs sitten? Se on meidän unelma. Sen lisäksi se on kuitenkin vain pieni hetki meidän elämästämme. Ja lopputuloksena saamme varmasti meidän unelmien talon. Alusta asti oli myös selvää, ettemme halua mitään valmista talomallia vaan suunnitella talomme itse. Siinä tulee näkyä meidän kädenjälki.
En ole vielä hetkeäkään epäröinyt päätöstämme, saa nähdä kuinka käy kun rakentaminen oikeasti alkaa. Yritämme keskittyä hetkeen ja siinä hetkessä meneillään olevaan työvaiheeseen. Muistetaan riemuita pienistäkin onnistumisista projektin aikana. Tähän kyseiseen kirjoitukseen on ehkä hyvä palata parin vuoden päästä ja katsoa mitä mieltä silloin olen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti